Vihdoinkin paluu Coach Kim Hyung Tak Training Centeriin ja Archery Schooliin 10 vuoden jälkeen. Jos elämässä ja jouskariuralla joskus tekee hyviä päätöksiä niin tämä oli varmastikin yksi niistä. Tuli taas niin paljon oppia ja vahvistusta tekemiseen ja uutta intoa talven treeneihin, että ei voi olla muuta kuin innoissaan. Ajattelin ottaa ja kirjoitella vähäsen syvemmälle menevän blogipostauksen tästä leiristä, joten ei muuta kuin olkaa hyvät.
Oltiin vuonna 2008 ihan oman kansainvälisen jouskariurani alussa Hatavan Matin ja Mansukosken Antin kanssa 10 päivän opintomatkalla Coach Kimillä ja voisin sanoa näin jälkikäteen, että tämä oli avainsyy aikanaan siihen, että oma tulostasoni ja KV-urani lähti hienoon nousuun. Nyt 10 vuotta jälkeenpäin on tullut paljon kokemusta matkan varrelta ja monenlaisia ammuntatyylejä testattua. Tekniikka on kehittynyt askel askeleelta ottaen vaikutteita erilaisista tyyleistä sovittaen sitä omaan tekemiseen. Kun Pyylammen Tero alkoi keväällä puhua tahtotilasta päästä korealaiseen oppiin ja Coach Kimille niin tottahan siinä itsellä heräsi ensimmäisenä nostalgiset ajatukset edellisen reissun hyödyistä samaten kuin ajatus oma tekemisen uudelleen freesaamisesta ajatusmaailmaan, joka on tuonut paljon tuloksia.
Päätös reissusta saatiin lopulta lyötyä kasaan ja päädyimme lopulta lähtemään matkalle Teron ja Hatavan Matin kanssa, kun saimme Kimiltä hyväksynnän vapaista paikoista keskukseen syys-lokakuun vaihteeseen. Reissun mitaksi tuli loppujen lopuksi 9 päivää, joka sisälsi yhden vapaapäivän treeneistä, jolle sain sovittua tutustumisen Win&Win pääkonttoriin ja tehtaalle. Oli muuten todella hienoa päästä tutustumaan pitkäaikaisen välinesponsorini tiloihin ja päästä juttelemaan heidän perustajan ja toimarin sekä tuotekehitysporukan kanssa välinevalmistus busineksestä.
MATKUSTUS
Matkustus lähti käyntiin Istanbulin kautta vaihtolennolla Turkish Airlinesin siivin Souliin. Meillä Teron kanssa matka meni vallan hienosti, mutta Matilla joka tuli seuraavalla lennolla oli ongelmia laukkujen kanssa ja joutui lopulta maksamaan 90e urheiluvälinemaksua, vaikka matkusti vain yhdellä laukulla. Tällaista ei ole ikinä ennen ainakaan minun kuulemistani jouskarireissuista kenellekään käynyt, joten tiedoksi reissuja suunnitteleville. Loppumatka Soulista ensin Chenguun meni bussilla matkustaessa, joka muuten oli todella luksusbussi valtavine jalkatiloineen ja huippumukavine penkkeineen verrattuna suomen busseihin. Chengusta Goesaniin matkattiin sitten taksilla, jonka Coach Kim oli meille etukäteen järjestänyt. Saapuminen jouskarikeskukseen oli loistavaan aikaan juuri ennen illallista. Olipahan mukava jälleen näkeminen Coach Kimin kanssa ja hänkin oli varsin otettu, että tulimme uudelleen hänen valmennukseen. Seuraavan kerran lupasimmekin mennä viimeistään 10 vuoden päästä eli 2028.
ELÄMÄ KESKUKSESSA
Elämä jouskarikeskuksessa oli jotain sellaista, jota ei voi oikein kunnolla sanoin kuvailla, jos sitä ei pääse kokemaan. Kun asut 15m päässä ammuntaviivasta ja vietät ajan pelkästään jousiammunnan ympärillä pyörivien ihmisten kanssa täysin eri aikavyöhykkeellä kotimaastasi ja olet valtaosan ajasta myös wifi yhteyksien ulkopuolella keskittyen 7-8h päivästä pelkästään treenaamiseen ja lopun ajan nukkumiseen, syömiseen sekä ilta UNO:n pelaamiseen niin se on kuin kuplassa eläisi ja todellakin sellaisessa kuplassa, johon kaikki lajin parissa olevat haluaisivat päästä.
Ruokailut hoitui lounaan ja illallisen osalta fillaroimalla kaupunkiin, jonne Coach Kim oli valikoinut muutaman luotettavan ravintolan, joissa käytiin oman vapaan päätöksen mukaan ja lisäksi muutamina iltoina pääsimme nauttimaan tilausperusteisesta Korean Barbeque illallisesta, joka oli muuten vallan maukasta. Itselleni ensimmäisen Korean reissun alkujärkytyksen jälkeen Korean kansallisruoka kimchi, joka on hapatettua tulista kaalia on nykyään niin sydäntä lähellä, että olin jo ennen reissua innoissani tulevasta makumaailmasta. Reissun aikana uudet ruokakokemukset, kuten Korean Chicken Soup, jossa on riisillä täytetty kokonaisena keitetty kana tulisessa liemessä lisäsivät kulinaristista kokemusta taas uudelle tasolle. Lounas ja illalliselämysten lisäksi aamiainen vastaavasti hoitui keskuksessa, jossa oli perusaamiaistarpeet valmiina. Minimalistisen tai käytännössä olemattoman keittiön johdosta johon kuului leivänpaahdin ja vedenkeitin, saimme kuitenkin toimivan kokonaisuuden kun Masan kanssa kehiteltiin vedenkeittimellä uusi kananmunien keittotekniikka, joka tuottaa rakenteeltaan täydellisiä aamiaiskananmunia. Homma menee siten, että kiehautat ensin veden, jonka jälkeen lähdet 15-20min aamukävelylle ja takaisin tullessa kiehautat uudelleen, jonka jälkeen säikäytys ja avot sekä valkuaisen että keltuaisen rakenne on täydellinen.
Goesan on paikkana pieni maalaiskaupunki, joka on viimeisen 10 vuoden aikana kehittynyt ja osittain myös länsimaistunut paljon, kun kaupunkiin on tullut yliopisto. Kaupunki sijaitsee noin 3 tunnin matkan päässä Soulista hienojen metsäisten kukkuloiden välissä joen rannalla jossa on hyvät lenkkeilymaastot ja salikin löytyy mutta sinne on sen verran matkaa, että auto olisi tältä osin tarpeen. Kimin jouskarikeskuksen vieressä on lisäksi Korean Traditional Bow ammuntakeskus, joka on vallan hieno laji katsella. Tällä kertaa ei harmi kyllä päästy testaamaan.
Oltiin vuonna 2008 ihan oman kansainvälisen jouskariurani alussa Hatavan Matin ja Mansukosken Antin kanssa 10 päivän opintomatkalla Coach Kimillä ja voisin sanoa näin jälkikäteen, että tämä oli avainsyy aikanaan siihen, että oma tulostasoni ja KV-urani lähti hienoon nousuun. Nyt 10 vuotta jälkeenpäin on tullut paljon kokemusta matkan varrelta ja monenlaisia ammuntatyylejä testattua. Tekniikka on kehittynyt askel askeleelta ottaen vaikutteita erilaisista tyyleistä sovittaen sitä omaan tekemiseen. Kun Pyylammen Tero alkoi keväällä puhua tahtotilasta päästä korealaiseen oppiin ja Coach Kimille niin tottahan siinä itsellä heräsi ensimmäisenä nostalgiset ajatukset edellisen reissun hyödyistä samaten kuin ajatus oma tekemisen uudelleen freesaamisesta ajatusmaailmaan, joka on tuonut paljon tuloksia.
Päätös reissusta saatiin lopulta lyötyä kasaan ja päädyimme lopulta lähtemään matkalle Teron ja Hatavan Matin kanssa, kun saimme Kimiltä hyväksynnän vapaista paikoista keskukseen syys-lokakuun vaihteeseen. Reissun mitaksi tuli loppujen lopuksi 9 päivää, joka sisälsi yhden vapaapäivän treeneistä, jolle sain sovittua tutustumisen Win&Win pääkonttoriin ja tehtaalle. Oli muuten todella hienoa päästä tutustumaan pitkäaikaisen välinesponsorini tiloihin ja päästä juttelemaan heidän perustajan ja toimarin sekä tuotekehitysporukan kanssa välinevalmistus busineksestä.
MATKUSTUS
Matkustus lähti käyntiin Istanbulin kautta vaihtolennolla Turkish Airlinesin siivin Souliin. Meillä Teron kanssa matka meni vallan hienosti, mutta Matilla joka tuli seuraavalla lennolla oli ongelmia laukkujen kanssa ja joutui lopulta maksamaan 90e urheiluvälinemaksua, vaikka matkusti vain yhdellä laukulla. Tällaista ei ole ikinä ennen ainakaan minun kuulemistani jouskarireissuista kenellekään käynyt, joten tiedoksi reissuja suunnitteleville. Loppumatka Soulista ensin Chenguun meni bussilla matkustaessa, joka muuten oli todella luksusbussi valtavine jalkatiloineen ja huippumukavine penkkeineen verrattuna suomen busseihin. Chengusta Goesaniin matkattiin sitten taksilla, jonka Coach Kim oli meille etukäteen järjestänyt. Saapuminen jouskarikeskukseen oli loistavaan aikaan juuri ennen illallista. Olipahan mukava jälleen näkeminen Coach Kimin kanssa ja hänkin oli varsin otettu, että tulimme uudelleen hänen valmennukseen. Seuraavan kerran lupasimmekin mennä viimeistään 10 vuoden päästä eli 2028.
ELÄMÄ KESKUKSESSA
Elämä jouskarikeskuksessa oli jotain sellaista, jota ei voi oikein kunnolla sanoin kuvailla, jos sitä ei pääse kokemaan. Kun asut 15m päässä ammuntaviivasta ja vietät ajan pelkästään jousiammunnan ympärillä pyörivien ihmisten kanssa täysin eri aikavyöhykkeellä kotimaastasi ja olet valtaosan ajasta myös wifi yhteyksien ulkopuolella keskittyen 7-8h päivästä pelkästään treenaamiseen ja lopun ajan nukkumiseen, syömiseen sekä ilta UNO:n pelaamiseen niin se on kuin kuplassa eläisi ja todellakin sellaisessa kuplassa, johon kaikki lajin parissa olevat haluaisivat päästä.
Ruokailut hoitui lounaan ja illallisen osalta fillaroimalla kaupunkiin, jonne Coach Kim oli valikoinut muutaman luotettavan ravintolan, joissa käytiin oman vapaan päätöksen mukaan ja lisäksi muutamina iltoina pääsimme nauttimaan tilausperusteisesta Korean Barbeque illallisesta, joka oli muuten vallan maukasta. Itselleni ensimmäisen Korean reissun alkujärkytyksen jälkeen Korean kansallisruoka kimchi, joka on hapatettua tulista kaalia on nykyään niin sydäntä lähellä, että olin jo ennen reissua innoissani tulevasta makumaailmasta. Reissun aikana uudet ruokakokemukset, kuten Korean Chicken Soup, jossa on riisillä täytetty kokonaisena keitetty kana tulisessa liemessä lisäsivät kulinaristista kokemusta taas uudelle tasolle. Lounas ja illalliselämysten lisäksi aamiainen vastaavasti hoitui keskuksessa, jossa oli perusaamiaistarpeet valmiina. Minimalistisen tai käytännössä olemattoman keittiön johdosta johon kuului leivänpaahdin ja vedenkeitin, saimme kuitenkin toimivan kokonaisuuden kun Masan kanssa kehiteltiin vedenkeittimellä uusi kananmunien keittotekniikka, joka tuottaa rakenteeltaan täydellisiä aamiaiskananmunia. Homma menee siten, että kiehautat ensin veden, jonka jälkeen lähdet 15-20min aamukävelylle ja takaisin tullessa kiehautat uudelleen, jonka jälkeen säikäytys ja avot sekä valkuaisen että keltuaisen rakenne on täydellinen.
Goesan on paikkana pieni maalaiskaupunki, joka on viimeisen 10 vuoden aikana kehittynyt ja osittain myös länsimaistunut paljon, kun kaupunkiin on tullut yliopisto. Kaupunki sijaitsee noin 3 tunnin matkan päässä Soulista hienojen metsäisten kukkuloiden välissä joen rannalla jossa on hyvät lenkkeilymaastot ja salikin löytyy mutta sinne on sen verran matkaa, että auto olisi tältä osin tarpeen. Kimin jouskarikeskuksen vieressä on lisäksi Korean Traditional Bow ammuntakeskus, joka on vallan hieno laji katsella. Tällä kertaa ei harmi kyllä päästy testaamaan.
AMMUNTA JA COACHAUS
Coach Kimin tyyli valmentaa perustuu vahvasti videovalmennuksen hyödyntämiseen ja jo viime kerraltakin tuttu ohjelmisto Dartfish oli edelleen kovassa käytössä. Analysointia varten Coach Kim oli laittanut faciliteetit kuntoon analysointipaikan sisältäessä ison näytön, joka kytkettiin läppärikamera yhdistelmään, jolloin ampuja pystyy seuraamaan kuvaa suoraan ammuntapaikalta, joka suorituksen jälkeen tehtävissä analysoinneissa.
Ensimmäinen aamupäivä ammuttiin rauhassa ja Coach Kim katseli tekemistämme samalla kun kävi läpi muiden ampujien kanssa heidän harjoitussuunnitelmia. Iltapäivästä aloitettiin valmennussuunnitelman tekeminen videoimalla suoritukset jokaiselta eri suunnista. Video on todellakin erehtymätön ja kun asiansa osaava valmentaja analysoi tekemistä ja kertoo mitä ja miksi jotain tapahtuu ja mihin suuntaan pitäisi mennä niin se on vallan avaavaa, kun samalla näet videolta omaa suoritustasi.
Se mikä mielestäni Coach Kimistä tekee huippuvalmentajan verrattuna muihin valmentajiin on se, että hän osaa nähdä asioiden syy yhteyksiä hämmästyttävän selkeästi. Kyllähän jokainen videoimalla virheitä löytää ja voi sanoa, että tämä tulee korjata, mutta se ei vielä tee valmentajaa, jos ei osaa kertoa että miten ja missä järjestyksessä. Coach Kim puolestaan löytää nopeasti avainasiat mitä tulisi parantaa ja hän onnistuu näkemään oikean järjestyksen ja antamaan harjoitusohjeita riittävän harkitusti. Niin viime kuin tälläkin kerralla hän antoi ensimmäiselle päivälle yhden asian harjoiteltavaksi ja seuraavana päivänä tai parin päivän päästä seuraavat harjoitettavat ominaisuudet. Jousiampuja kun ei pysty montaa asiaa muuttamaan ja harjoittelemaan kerralla niin ohjeita tulee antaa riittävällä niukkuudella ja lisäksi ampujan tulee antaa itse löytää tie lopputuloksen saavuttamiseen, valmentaja voi vain kertoa tavoitetilasta ja mahdollisista tavoista päästä sinne. Lisäksi huippuvalmentajalle vain täydellinen on riittävän hyvää, mutta hän osaa kannustaa asioiden kehittymisestä oikeaan suuntaan ja on kärsivällinen kehityskaaren etenemisen suhteen.
Omalta osaltani kehitettävää tuli varsin monelle osa-alueelle ja tekeminen on nyt reissun jälkeen aikalailla erinäköistä kuin ennen reissua. Ehkä suurimpia muutoksia tapahtui sormituksessa sekä läpituontiajatuksessa. Tässä blogissa ei kuitenkaan ole tarkoitus ruotia omia muutoksiani, sillä ne ovat vaiheessa vaan jakaa reissun pohjalta syntyneitä ajatuksia ja tietoa laajempaan käyttöön.
Alle olen siis kirjannut erinäisen kasan pointteja, joita Coach Kim painotti tekemisessä sekä joiltain osin perusteita näihin, joiden toivon herättävän ajatuksia lukijoille Korealaisesta ammuntatekniikasta sekä herättävän tahtotilan tutkia omaa ammuntasuoritusta rationaalisesti. Muistutan kuitenkin, että kaikki kirjoittamani materiaali suorituksesta on monella tavalla tulkittavissa ja siksi korostankin, että tämä on minun näkemykseni asioista, joita kävimme läpi ja jotka ymmärrän omalla tavallani, eivät siis mitään kiveen kirjoitettuja totuuksia. Joka tapauksessa seuraavassa siis kokoelma ammuntatekniikkaan liittyvistä huomioista ja ohjeista, joita reissumuistiinpanoihini kertyi:
Muita huomioita oli, että lähes kaikki huiput käyttävät nykyään ankkurointitukea sillä se helpottaa ankkurointitunnetta, jonka tulee olla tiukka, mutta kättä ei saa painaa leukaa vasten pystysuunnassa. Toinen huomio tai selitys tuosta suosituksesta pitää jousi aavistuksen kallellaan oikealle on yksinkertainen. Mikäli klikkerin läpitulon ja laukauksen lähtemisen välillä on pienikin viive, niin mikäli jousi on kallellaan oikealle lepää nuoli vain plungeria vasten, mutta jos se on kallellaan vasemmalle lähtee nuoli tippumaan hyllyltä. Lisäksi läpituonti rintakehä alhaalla on luonteva tällaisessa asennossa.
Seuraavaan olen kerännyt muutamia ajatuksia videoinnista ja niissä seurattavista asioista, joita toteutettiin leirillä.
Erityisesti edestä alhaalta kuvattuna saadaan paljon informaatiota, mitä suorituksessa tapahtuu. Jos jousi ei hyppää ja siis stabi ei lähde suoraan eteenpäin taulua kohti, miten nuolet voisivat osua samaan pisteeseen. Mikäli käytössä on Dartfish, jolla voidaan laittaa videoita päälletysten ja voidaan seurata että lähteekö suoritukset aina samasta asennosta, seisooko ampuja siis joka suorituksessa samassa balanssissa.
Coach Kimin tyyli valmentaa perustuu vahvasti videovalmennuksen hyödyntämiseen ja jo viime kerraltakin tuttu ohjelmisto Dartfish oli edelleen kovassa käytössä. Analysointia varten Coach Kim oli laittanut faciliteetit kuntoon analysointipaikan sisältäessä ison näytön, joka kytkettiin läppärikamera yhdistelmään, jolloin ampuja pystyy seuraamaan kuvaa suoraan ammuntapaikalta, joka suorituksen jälkeen tehtävissä analysoinneissa.
Ensimmäinen aamupäivä ammuttiin rauhassa ja Coach Kim katseli tekemistämme samalla kun kävi läpi muiden ampujien kanssa heidän harjoitussuunnitelmia. Iltapäivästä aloitettiin valmennussuunnitelman tekeminen videoimalla suoritukset jokaiselta eri suunnista. Video on todellakin erehtymätön ja kun asiansa osaava valmentaja analysoi tekemistä ja kertoo mitä ja miksi jotain tapahtuu ja mihin suuntaan pitäisi mennä niin se on vallan avaavaa, kun samalla näet videolta omaa suoritustasi.
Se mikä mielestäni Coach Kimistä tekee huippuvalmentajan verrattuna muihin valmentajiin on se, että hän osaa nähdä asioiden syy yhteyksiä hämmästyttävän selkeästi. Kyllähän jokainen videoimalla virheitä löytää ja voi sanoa, että tämä tulee korjata, mutta se ei vielä tee valmentajaa, jos ei osaa kertoa että miten ja missä järjestyksessä. Coach Kim puolestaan löytää nopeasti avainasiat mitä tulisi parantaa ja hän onnistuu näkemään oikean järjestyksen ja antamaan harjoitusohjeita riittävän harkitusti. Niin viime kuin tälläkin kerralla hän antoi ensimmäiselle päivälle yhden asian harjoiteltavaksi ja seuraavana päivänä tai parin päivän päästä seuraavat harjoitettavat ominaisuudet. Jousiampuja kun ei pysty montaa asiaa muuttamaan ja harjoittelemaan kerralla niin ohjeita tulee antaa riittävällä niukkuudella ja lisäksi ampujan tulee antaa itse löytää tie lopputuloksen saavuttamiseen, valmentaja voi vain kertoa tavoitetilasta ja mahdollisista tavoista päästä sinne. Lisäksi huippuvalmentajalle vain täydellinen on riittävän hyvää, mutta hän osaa kannustaa asioiden kehittymisestä oikeaan suuntaan ja on kärsivällinen kehityskaaren etenemisen suhteen.
Omalta osaltani kehitettävää tuli varsin monelle osa-alueelle ja tekeminen on nyt reissun jälkeen aikalailla erinäköistä kuin ennen reissua. Ehkä suurimpia muutoksia tapahtui sormituksessa sekä läpituontiajatuksessa. Tässä blogissa ei kuitenkaan ole tarkoitus ruotia omia muutoksiani, sillä ne ovat vaiheessa vaan jakaa reissun pohjalta syntyneitä ajatuksia ja tietoa laajempaan käyttöön.
Alle olen siis kirjannut erinäisen kasan pointteja, joita Coach Kim painotti tekemisessä sekä joiltain osin perusteita näihin, joiden toivon herättävän ajatuksia lukijoille Korealaisesta ammuntatekniikasta sekä herättävän tahtotilan tutkia omaa ammuntasuoritusta rationaalisesti. Muistutan kuitenkin, että kaikki kirjoittamani materiaali suorituksesta on monella tavalla tulkittavissa ja siksi korostankin, että tämä on minun näkemykseni asioista, joita kävimme läpi ja jotka ymmärrän omalla tavallani, eivät siis mitään kiveen kirjoitettuja totuuksia. Joka tapauksessa seuraavassa siis kokoelma ammuntatekniikkaan liittyvistä huomioista ja ohjeista, joita reissumuistiinpanoihini kertyi:
- Leveä ja suora jalka-asento. Perusteltu sillä nykyään ammutaan vähän nuolia ja vaikka asento on raskaampi niin se on tukevampi tuulessa sekä helppo toistaa. Balansissa olevassa asennossa paino on hieman päkiöillä, mutta missään nimessä asento ei saa kaatua eteenpäin vaan asento on tukeva ja vakaa koko suorituksen ajan, niin edetä kuin sivulta katsottaessa.
- Sormituksessa tärkeää on, että pikkurilli on samassa asennossa muiden sormien kanssa. Ei siis haeta kaulalle tai voimakkaasti sisään, sillä se jäykistää laukaisua. Sormitus myös haetaan suhteellisen syväksi ja vetoon lähdettäessä ranne on suorana ja sormet aavistuksen jopa voivat avautua jousen voimasta, mutta missään vaiheessa sormitukseen ei haeta enää lisää painetta.
- Jousen nostoon lähdetään rintakehä alhaalla sekä olkapäät alhaalla vain kädet tekee työn. Jousi mielellään kanttaa aavistuksen oikealle tai on suorassa ja pysyy tässä asennossa koko suorituksen ajan.
- Noston jälkeen tähtäin ei saa käydä keskustan alapuolella, sillä se rikkoo vedon suunnan / balanssin. Ohje: Nosta siniselle ankkuroinnissa tähtäin laskeutuu keskelle.
- Nostossa viimeistään Setup vaiheessa pokapuolen olkapää tulee olla lopullisessa asennossa, jossa sen tulee pysyä läpi suorituksen. Lisäksi vetopuolelta ollaan mahdollisimman vähäisessä esijännityksessä.
- Ankkurointiin tullaan suoralla vedolla leukaan ajattelemalla vetokyynärpään kiertämistä. Vetolapa liikkuu samalla tahdilla kyynärpään kanssa sitä ei tarvitse erikseen ajatella. kun veto lähtee vähäisestä esijännityksestä ja vetomatka on pitkä on se myös suoraviivaisempi ja helpompi toistaa samalla tavalla.
- Ankkuroinnissa vetokyynärpään kulman tulee olla nuoleen nähden 4-6 astetta.
- Läpituonti tapahtuu kiertämällä vetokyynärpäätä ylöstakaviistoon. Tämän kuitenkin tulee tapahtua samassa tasossa nuolen kanssa joten ajatusta voidaan myös kuvailla nostamalla kyynärpäätä ylöspäin. Samaan aikaan pokapuoli työntyy taulua kohti. Erittäin tärkeää on siis että asiat tapahtuvat samassa pystysuunta tasossa eikä esimerkiksi kyynärpään ja pokan taaksepäin viemisillä, joka aiheuttaa sivuhajontaa. Tämän voi todeta nostamalla vetokyynärpäätä ylöspäin, joka automaattisesti työntää pokaolkapäätä alaspäin ja jousta taulua kohti.
- Vedon ja työnnön tulee olla balanssissa eli jos kuvataan edestäpäin tulee jänteen pysyä rintakehällä paikallaan. Vetoa ja työntöä tulee siis olla yhtä paljon.,
- Ankkuroinnin jälkeen tulee nuolen kärjen olla 1-3mm päässä klikkerillä. Parhaat pystyvät toistamaan 1mm, joka on kaikilla huipulle pyrkivillä tavoite. Laukauksen tulee lisäksi lähteä tunteesta ei äänestä.
- Laukaisussa vetokäden tulee liikkua sormia/rannetta katsottaessa suoraan taaksepäin tai hiukan yläviistoon ja sormien tulee olla rentoina hieman koukussa, jolloin jänne on vain pyörähtänyt sormien yli. Sormet eivät siis saa olla laukauksen jälkeen avattuina ja suorina, koska tällöin laukaus on tekemällä tehty. Laukauksen tulee olla nopea ja tehokas jolloin ei ole aikaa tehdä virheitä. Erittäin hyvä verrokki laukauksesta on naisten edellinen olympiavoittaja Chang Hye Jin.
- Laukaisussa pokapuolen kämmen pysyy rentona painaen kuitenkin tehokkaasti jousta taulua kohti samassa noin 45 asteen kulmassa , jossa se oli kahvalla suorituksen aikana. Pokakämmen ei lähde kiertymään ulos eikä sisään laukaisussa.
- Kokonaisuudessaan suorituksen tulee siis olla mahdollisimman suoraviivainen, yksinkertaisen näköinen ja tehokas.
Muita huomioita oli, että lähes kaikki huiput käyttävät nykyään ankkurointitukea sillä se helpottaa ankkurointitunnetta, jonka tulee olla tiukka, mutta kättä ei saa painaa leukaa vasten pystysuunnassa. Toinen huomio tai selitys tuosta suosituksesta pitää jousi aavistuksen kallellaan oikealle on yksinkertainen. Mikäli klikkerin läpitulon ja laukauksen lähtemisen välillä on pienikin viive, niin mikäli jousi on kallellaan oikealle lepää nuoli vain plungeria vasten, mutta jos se on kallellaan vasemmalle lähtee nuoli tippumaan hyllyltä. Lisäksi läpituonti rintakehä alhaalla on luonteva tällaisessa asennossa.
Seuraavaan olen kerännyt muutamia ajatuksia videoinnista ja niissä seurattavista asioista, joita toteutettiin leirillä.
- Videointi suoraan sivusta edestä: Katsotaan, että ammunta asento on suora ja pysyy liikkumattomana suorituksen ajan, jänne pysyy balanssissa rintakehällä läpituonnissa, jousi pysyy paikallaan ja ainakaan ei tule sisään laukaisussa, pokaolkapää ei liiku suorituksen aikana erityisesti siis ei nouse, laukaisussa sormet ja vetokäsi lähtee kaulaa pitkin taakse, vetokyynärpää lähtee laukaisussa taakse ja kasvoissa ei ole ylimääräisiä jännityksiä suorituksen aikana.
- Videointi suoraan takaa: Ammunta asento on suora ja pysyy balanssissa läpi suorituksen, jousi on mielellään aavistuksen kallellaan oikealle tai suorassa ja ei liiku suorituksen aikana, vetokyynärpää kiertyy ylös ja taakse suorituksen / laukaisun aikana
- Videointi takaa sivusta: seurataan ammunta asentoa ja balanssia suorituksen aikana sekä olkapäiden liikkeitä ja lapojen liikettä sekä asentoa.
- Videointi suoraan edestä alhaalta: Katsotaan, että ammunta-asento on balanssissa ja pysyy läpi koko suorituksen, seurataan pokaolkapäätä, jonka tulisi pysyä liikkumattomana, katsotaan kahvaotetta, jonka tulisi pysyä laukaisussa vakiona ei siis kiertyä kumpaankaan suuntaan jousen lähdettyä kiertymään alas, seurataan stabin päätä, jonka tulisi hypätä suoraan taulua kohti laukaisussa.
Erityisesti edestä alhaalta kuvattuna saadaan paljon informaatiota, mitä suorituksessa tapahtuu. Jos jousi ei hyppää ja siis stabi ei lähde suoraan eteenpäin taulua kohti, miten nuolet voisivat osua samaan pisteeseen. Mikäli käytössä on Dartfish, jolla voidaan laittaa videoita päälletysten ja voidaan seurata että lähteekö suoritukset aina samasta asennosta, seisooko ampuja siis joka suorituksessa samassa balanssissa.
 |  |
YHTEENVETO
Ihan loistava leiri kaikinpuolin takana ja tuli kyllä paljon oppia. Nyt on paljon tehtävää ja seuraava kisa onkin vasta sitten kun koen olevani siihen valmis. Ensi kesän Olympiakarsinnat ovat kuitenkin tärkein tavoite ja Coach Kim painotti meille vielä lähtiessä, että keskittykää talven aikana riittävän paljon hyvän ammunta formin luomiseen ja toistamiseen ja älkää antako liian paljon sisäkauden kilpailujen vaikuttaa tämän tavoitteen saavuttamiseen. Tavoitteeni onkin lähteä tunnustelemaan tätä opittua tietoa ja filosofiaa tämän hetken tekemiseeni ja jalostaa siitä itseni näköinen suoritusmalli, joka on tehokas ja helppo toistaa.
Treenimääristä ei tuossa edellisessä luvussa tullut puhuttua, joten nostettakoon se tässä esiin. Kokonaisuudessaan sain kasaan 8 ammuntapäivään sekä yhteen vapaapäivään 2500 nuolta, joka oli samaa luokkaa kuin Terolla ja Masallakin ja päivät vaihtelivat 300 - 450 nuolen välillä. Tuo on noin 70-80% normaalista kuukauden treenimäärästäni ja itselleni vaikka olenkin treenannut paljon tuo aikalailla maksimi, jonka jälkeen energiaa ei paljon muuhun kyllä enää liiennyt. Ammattilaisille tuo on kuitenkin normaalia ja vähän alakanttiinkin, joten voi kyllä todeta, että huipulla ampuminen on todellakin ammattilaisten hommaa.
Vielä on lisäksi pakko sanoa, joku sana ihmisistä, sillä ihmisethän kuitenkin aina tekevät asioista huippuja ja jos Coach Kim oli loistava persoona valmentajana niin tästä omasta porukasta Masan ja Teron kanssa jouskari reissaaminen on kyllä todellakin huippua, sopivalla tavalla samanlaisia hulluja taidetaan kaikin olla. Lisäksi keskuksessa treenaamassa olleet brassi Marcus, jenkki Rebekah ja mongolian Enjka olivat kaikki loistavaa seuraa ja oli hieno tutustua heihin ja saada uusia ystäviä ja innolla odotan heidän näkemistään tulevissa KV-koitoksissa.
Ja vielä jos nyt jollain jäi epäselväksi, niin voin kyllä lämpimästi suositella Coach Kim Archery Schoolia, mikäli pohjaa löytyy riittävästi treenaamiselle ja avointa mieltä uusien asioiden oppimiseen ja harjoittelemiseen. Suosittelen kuitenkin aloittamaan valmistelut ja yhteydenotot ajoissa, sillä valtava kysyntä tuntui keskuksessa järjestettävillä kursseilla olevan eikä suotta, moni tunnettu nimi tuolla on käynyt oppia ammentamassa tekemiseensä.
Nyt siis vetäydyn kotiluolalle pistämään formia kuntoon ja katsellaan
seuraavaa blogipostauksen aihetta sitten kun tekeminen alkaa näyttää sellaiselta että sitä lähdetään testaamaan kisoihin.
Ihan loistava leiri kaikinpuolin takana ja tuli kyllä paljon oppia. Nyt on paljon tehtävää ja seuraava kisa onkin vasta sitten kun koen olevani siihen valmis. Ensi kesän Olympiakarsinnat ovat kuitenkin tärkein tavoite ja Coach Kim painotti meille vielä lähtiessä, että keskittykää talven aikana riittävän paljon hyvän ammunta formin luomiseen ja toistamiseen ja älkää antako liian paljon sisäkauden kilpailujen vaikuttaa tämän tavoitteen saavuttamiseen. Tavoitteeni onkin lähteä tunnustelemaan tätä opittua tietoa ja filosofiaa tämän hetken tekemiseeni ja jalostaa siitä itseni näköinen suoritusmalli, joka on tehokas ja helppo toistaa.
Treenimääristä ei tuossa edellisessä luvussa tullut puhuttua, joten nostettakoon se tässä esiin. Kokonaisuudessaan sain kasaan 8 ammuntapäivään sekä yhteen vapaapäivään 2500 nuolta, joka oli samaa luokkaa kuin Terolla ja Masallakin ja päivät vaihtelivat 300 - 450 nuolen välillä. Tuo on noin 70-80% normaalista kuukauden treenimäärästäni ja itselleni vaikka olenkin treenannut paljon tuo aikalailla maksimi, jonka jälkeen energiaa ei paljon muuhun kyllä enää liiennyt. Ammattilaisille tuo on kuitenkin normaalia ja vähän alakanttiinkin, joten voi kyllä todeta, että huipulla ampuminen on todellakin ammattilaisten hommaa.
Vielä on lisäksi pakko sanoa, joku sana ihmisistä, sillä ihmisethän kuitenkin aina tekevät asioista huippuja ja jos Coach Kim oli loistava persoona valmentajana niin tästä omasta porukasta Masan ja Teron kanssa jouskari reissaaminen on kyllä todellakin huippua, sopivalla tavalla samanlaisia hulluja taidetaan kaikin olla. Lisäksi keskuksessa treenaamassa olleet brassi Marcus, jenkki Rebekah ja mongolian Enjka olivat kaikki loistavaa seuraa ja oli hieno tutustua heihin ja saada uusia ystäviä ja innolla odotan heidän näkemistään tulevissa KV-koitoksissa.
Ja vielä jos nyt jollain jäi epäselväksi, niin voin kyllä lämpimästi suositella Coach Kim Archery Schoolia, mikäli pohjaa löytyy riittävästi treenaamiselle ja avointa mieltä uusien asioiden oppimiseen ja harjoittelemiseen. Suosittelen kuitenkin aloittamaan valmistelut ja yhteydenotot ajoissa, sillä valtava kysyntä tuntui keskuksessa järjestettävillä kursseilla olevan eikä suotta, moni tunnettu nimi tuolla on käynyt oppia ammentamassa tekemiseensä.
Nyt siis vetäydyn kotiluolalle pistämään formia kuntoon ja katsellaan
seuraavaa blogipostauksen aihetta sitten kun tekeminen alkaa näyttää sellaiselta että sitä lähdetään testaamaan kisoihin.
RSS Feed
