PROLOGI
tärkeintä on matka, päämäärään saavutaan sitten kun sen aika on. Omalta osaltani tämä matka jatkuu kohti Pariisin olympialaisia 2024, sillä paikkaa ei Tokion kisakoneeseen irronnut viimeisestä olympiakarsinnasta Pariisista.
tämä olympiadi on ollut itselleni todella erilainen kuin aikaisemmat Lontoon ja Rion päätavoitteet. Suhtautumiseni on muuttunut niistä ajoista, kun mustavalkoisesti elin ja hengitin pelkkää olympiatavoitetta, silloin kisakoneesta ulosjääminen oli todella musertavaa. Olin itseasiassa jo lopettamassa Rion jälkeen, toinen karvas pettymys pisti miettimään vakavasti, minkä ihmeen vuoksi jatkan pään seinään hakkaamista. Lopetinkin silloin ja maltoin olla jopa 4 kuukautta ihan oikeasti ampumattakin, jolloin tuli tehtyä paljon muita asioita kuten esimerkiksi opeteltua uusia asioita, kuten laitesukeltamista. Jossain vaiheessa kuitenkin ymmärsin, mitä jousiammunta minulle merkitsee ja se oli huomio, jonka myötä olen todella osannut nauttia näistä edeltävistä neljästä vuodesta.
Jousiammunta on minulle yksinkertaisesti tapa elää ja olla. Suurinosa ihmisistä joita pidän aitoina ystävinäni liittyvät jollain tavalla tähän piiriin ja se on yksi tärkeimmistä syistä, miksi palasin takaisin radalle, yhteisössä on siis voimaa. Jousiammunnan kautta on myös koettavana kaikki maailman tunteet, itsensä ylittäminen on niistä tunteista se suurin mitä jokainen haluaa varmasti jollain tasolla tavoitella. Lisäksi koen, että jousiammunnan kautta pystyn ammentamaan työelämään asioita, joita olisi todella vaikea saavuttaa mistään muualta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita minulle enää sitä, että asioita täytyy tehdä mustavalkoisesti, sillä elämään voi ja pitää mahtua paljon muutakin ja ne asiat tukevat kokonaisvaltaista kehittymistä.
Tähän neljään vuoteen on tosiaan mahtunutkin suuri määrä oman urheilu-urani merkkipaaluja, ensin 2017 legendaarisen Jari Lipposen 70m SE:n rikkominen tulokseen 677 ja viime vuonna tämän parantaminen tulokseen 679, samaten kuin viime vuoden neljäs sija Asia Cupissa Bangkokissa. On ollut siis huikeat neljä vuotta näihin olympialaisiin valmistautumista ja kaikki tämä arjen tekemisineen, pettymyksineen ja saavutuksineen on sitä mistä nautin. Aiempien olympiadien jälkeen aloitin aina jotain uutta kuten golffia tai laitesukellusta, mutta nyt en koe tarvitsevani mitään tällaista, sillä golf minulla on jo osa elämää ja sukeltamaankin mennään kun sinne pääsee, mutta nyt voi oikeasti jatkaa hyvällä mielellä jousiammuntaa, sitä on #archerylife.
KISARAPORTTI
Olympiadi päättyi osaltani siis eilen otteluun thaimaalaista Whittayaa vastaan pisteisiin 2-6 ja sijoituksekseni jäi jaettu 33. Paikkoja oli jaossa 7 kpl, joten eroa jäi siis 3 otteluvoiton verran. Harmillista kyllä, mutta olenko pettynyt niin en. Ammunta oli todella hyvin kontrollissa, ylimääräistä ammuntaa haittaavaa jännitystä ei ollut ja fiilis kisaan oli todella hyvä, joten turha jäädä harmittelemaan. Jos jotain pitäisi harjoitella, niin se on tuulessa ampuminen, se söi harmillisesti muutaman pisteen, kun ennakot eivät osuneet kohdilleen. Jos menee vielä askeleen taaksepäin, niin alkukisassa, joka ammuttiin pläkkityynessä säässä ammuin tasaisen kovan tuloksen 662 (330+332) ja sijoituin tällä parhaana suomalaisena alkukisan 15 sijalle, jolla sain yhden bye matsin ennen Whittaya ottelua. Pääsimme koittamaan joukkuepaikkaa myös miesten joukkueella ja siinä oltiin todella lähellä voittoa ensimmäisen matsin osalta Ukrainaa vastaan, jonka hävisimme vasta uusintanuolella 2 pisteen erolla. Joukkuesijoitukseksi jäi jaettu 17, kun 4 maata sai paikan.
OLYMPIAPAIKKA SUOMELLE
Tämän kisan huikeimmat fiilikset tarjosi joukkuekaveri Antti Vikström, joka on käsitykseni mukaan yhtälailla pikkupojasta asti unelmoinut paikasta olympialaisissa isänsä jalanjäljissä. Olipa huikeaa katsoa, miten valtavalla päättäväisyydellä Antti raivasi kaksi kertaa tiensä ulos ensin 0-4 tappio asemasta ja sitten seuraavassa ottelussa 1-5 tappioasemasta uusintanuolelle vieden nämä ja voittaen lopulta ratkaisevimmassa matsissa alkukisan kärkipään kaverin 6-4. Paikan varmistumisen jälkeen homma jatkui finaaliareenalla ja siinä kohtaa näki, miksi kaveri raivasi tiensä olympialaisiin. Ammunta oli mielettömän vahvaa ja lopulta kahden voiton myötä sijoitus karsinnan pronssille. On hienoa olla todistamassa näitä hetkiä, kun tehdään urheiluhistoriaa ja on hienoa, että olemme mukana jousiammunnassa jälleen kerran Olympialaisissa ja meitä edustaa siellä ehdottomasti paras jousiampujamme Antti Vikström!
LOPUKSI
Matka jatkuu siis, enkä ole vielä lähelläkään määränpäätäni, parhaat saavutukseni ovat vasta edessäpäin. Edellinen osatavoite päättyi eilen ja seuraava alkaa tänään Pariisin World Cup kilpailulla, joten projekti #RoadtoParis alkakoon!
tärkeintä on matka, päämäärään saavutaan sitten kun sen aika on. Omalta osaltani tämä matka jatkuu kohti Pariisin olympialaisia 2024, sillä paikkaa ei Tokion kisakoneeseen irronnut viimeisestä olympiakarsinnasta Pariisista.
tämä olympiadi on ollut itselleni todella erilainen kuin aikaisemmat Lontoon ja Rion päätavoitteet. Suhtautumiseni on muuttunut niistä ajoista, kun mustavalkoisesti elin ja hengitin pelkkää olympiatavoitetta, silloin kisakoneesta ulosjääminen oli todella musertavaa. Olin itseasiassa jo lopettamassa Rion jälkeen, toinen karvas pettymys pisti miettimään vakavasti, minkä ihmeen vuoksi jatkan pään seinään hakkaamista. Lopetinkin silloin ja maltoin olla jopa 4 kuukautta ihan oikeasti ampumattakin, jolloin tuli tehtyä paljon muita asioita kuten esimerkiksi opeteltua uusia asioita, kuten laitesukeltamista. Jossain vaiheessa kuitenkin ymmärsin, mitä jousiammunta minulle merkitsee ja se oli huomio, jonka myötä olen todella osannut nauttia näistä edeltävistä neljästä vuodesta.
Jousiammunta on minulle yksinkertaisesti tapa elää ja olla. Suurinosa ihmisistä joita pidän aitoina ystävinäni liittyvät jollain tavalla tähän piiriin ja se on yksi tärkeimmistä syistä, miksi palasin takaisin radalle, yhteisössä on siis voimaa. Jousiammunnan kautta on myös koettavana kaikki maailman tunteet, itsensä ylittäminen on niistä tunteista se suurin mitä jokainen haluaa varmasti jollain tasolla tavoitella. Lisäksi koen, että jousiammunnan kautta pystyn ammentamaan työelämään asioita, joita olisi todella vaikea saavuttaa mistään muualta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita minulle enää sitä, että asioita täytyy tehdä mustavalkoisesti, sillä elämään voi ja pitää mahtua paljon muutakin ja ne asiat tukevat kokonaisvaltaista kehittymistä.
Tähän neljään vuoteen on tosiaan mahtunutkin suuri määrä oman urheilu-urani merkkipaaluja, ensin 2017 legendaarisen Jari Lipposen 70m SE:n rikkominen tulokseen 677 ja viime vuonna tämän parantaminen tulokseen 679, samaten kuin viime vuoden neljäs sija Asia Cupissa Bangkokissa. On ollut siis huikeat neljä vuotta näihin olympialaisiin valmistautumista ja kaikki tämä arjen tekemisineen, pettymyksineen ja saavutuksineen on sitä mistä nautin. Aiempien olympiadien jälkeen aloitin aina jotain uutta kuten golffia tai laitesukellusta, mutta nyt en koe tarvitsevani mitään tällaista, sillä golf minulla on jo osa elämää ja sukeltamaankin mennään kun sinne pääsee, mutta nyt voi oikeasti jatkaa hyvällä mielellä jousiammuntaa, sitä on #archerylife.
KISARAPORTTI
Olympiadi päättyi osaltani siis eilen otteluun thaimaalaista Whittayaa vastaan pisteisiin 2-6 ja sijoituksekseni jäi jaettu 33. Paikkoja oli jaossa 7 kpl, joten eroa jäi siis 3 otteluvoiton verran. Harmillista kyllä, mutta olenko pettynyt niin en. Ammunta oli todella hyvin kontrollissa, ylimääräistä ammuntaa haittaavaa jännitystä ei ollut ja fiilis kisaan oli todella hyvä, joten turha jäädä harmittelemaan. Jos jotain pitäisi harjoitella, niin se on tuulessa ampuminen, se söi harmillisesti muutaman pisteen, kun ennakot eivät osuneet kohdilleen. Jos menee vielä askeleen taaksepäin, niin alkukisassa, joka ammuttiin pläkkityynessä säässä ammuin tasaisen kovan tuloksen 662 (330+332) ja sijoituin tällä parhaana suomalaisena alkukisan 15 sijalle, jolla sain yhden bye matsin ennen Whittaya ottelua. Pääsimme koittamaan joukkuepaikkaa myös miesten joukkueella ja siinä oltiin todella lähellä voittoa ensimmäisen matsin osalta Ukrainaa vastaan, jonka hävisimme vasta uusintanuolella 2 pisteen erolla. Joukkuesijoitukseksi jäi jaettu 17, kun 4 maata sai paikan.
OLYMPIAPAIKKA SUOMELLE
Tämän kisan huikeimmat fiilikset tarjosi joukkuekaveri Antti Vikström, joka on käsitykseni mukaan yhtälailla pikkupojasta asti unelmoinut paikasta olympialaisissa isänsä jalanjäljissä. Olipa huikeaa katsoa, miten valtavalla päättäväisyydellä Antti raivasi kaksi kertaa tiensä ulos ensin 0-4 tappio asemasta ja sitten seuraavassa ottelussa 1-5 tappioasemasta uusintanuolelle vieden nämä ja voittaen lopulta ratkaisevimmassa matsissa alkukisan kärkipään kaverin 6-4. Paikan varmistumisen jälkeen homma jatkui finaaliareenalla ja siinä kohtaa näki, miksi kaveri raivasi tiensä olympialaisiin. Ammunta oli mielettömän vahvaa ja lopulta kahden voiton myötä sijoitus karsinnan pronssille. On hienoa olla todistamassa näitä hetkiä, kun tehdään urheiluhistoriaa ja on hienoa, että olemme mukana jousiammunnassa jälleen kerran Olympialaisissa ja meitä edustaa siellä ehdottomasti paras jousiampujamme Antti Vikström!
LOPUKSI
Matka jatkuu siis, enkä ole vielä lähelläkään määränpäätäni, parhaat saavutukseni ovat vasta edessäpäin. Edellinen osatavoite päättyi eilen ja seuraava alkaa tänään Pariisin World Cup kilpailulla, joten projekti #RoadtoParis alkakoon!
RSS Feed
