Muutaman pandemia vuoden jälkeen päästiin palaamaan normaaliin päiväjärjestykseen ja ampumaan halli-SM-kilpailut keväällä kuten kuuluukin. Kokkolan huikean hieno ja aina niin ammattitaitoinen porukka oli järjestänyt meille jousiampujille mahtavat puitteet Kokkolan Kampushalliin, kun ensin lauantaina ammuttiin Yleisten luokkien mestaruudet ja sunnuntaina kisat jatkuivat senioreiden mestaruuksien ratkomisella.
Itselläni odotukset olivat todella korkealla kisojen suhteen, kun pari viikkoa sitten ammuin oman ennätykseni 591 ja treenitkin ovat näyttäneet samansuuntaisia tuloksia. Alkuviikosta vielä mun luottohieroja Proxima Finlandin Arttu Peltola pisti ukon tikkiin, kun oli päässyt jumeja vähän kertymään ja fiilis oli että nyt tärähtää. Niin se kuitenkin vain on, että päivät eivät ole samanlaisia, vaikka kuinka pyrkisi valmistautumaan parhaalla mahdollisella tavalla. Jos pari viikkoa sitten tuntui, että kaikki oli helppoa, niin nyt SM-kisaviikonloppuna kympit oli kyllä melkoisen työn takana.
Alkukisa lähti käyntiin ihan ok, mutta jo ensimmäisellä puolikkaalla sattui muutamia turhia hienoisesti kympin rajoista auki jääviä osumia ja lopputulokseksi kertyi pisteet 292. Lähdin toiselle puolikkaalle piikistä, mutta hoidin itseni melko nopeasti pois kärkitaistelusta, ampuen ihan turhan paljon osumia hienoisesti kympin alapuolelle ysille. Kun sattuu sellainen musta hetki, jossa pisteet ovat 28, 27, 27 niin ei siinä enää tarvitse kuvitella taistelevansa SM-kisojen alkukisan voitosta. Rämmin puolikkaan loppuun 286 pisteen voimin ja olin lopulta kuitenkin toisella sijalla kokonaistuloksella 578.
Tauolla kun sai lounaan syötyä ja kahvia koneeseen, niin maailma alkoi taas näyttää valoisammalta paikalta kympin tavoitteluun. Pudotuksiin otettiin mukaan 16 ampujaa ja lähdin etenemään omassa kaaviossani päättäväisesti loppuotteluja kohti. Ensimmäisestä matsista KuRyn Vesa Kankaanpäätä vastaan irtosi voitto suoraan 6-0 ja seuraavasta matsista Diana-57 ja tällä hetkellä armeijan harmaiden urheilujoukoissa olevaa Salmisen Jaakkoa vastaan 7-1. Semifinaalista tulikin sitten viime vuoden toisinto Erän Ronkasen Sampoa vastaan. Otin johtoaseman alkuun voitolla ja kahdella tasurikierroksella. Neljännen setin onnistuin töpeksimään, kun olin jotenkin ihan muissa maailmoissa enismmäisella nuolella rääpäisten sen kasille ja perään pari tikkua juuri kympin viivoista auki. Viimeiselle kierrokselle lähdettiin tasatilanteestä, johon pistin pari keskikymppiä ja yksi jäi juuri ysin puolelle. Sampolla nuolet olivat juuri juuri kaikki kympillä, vaikka tuomariakin pyysin noita rajoja tarkistelemaan. Niin vain kävi, että tukkaan tuli ja tie vei toista vuotta putkeen pronssiotteluun. Pronssimitalin varmistus olikin lopulta sitten melkoisen selvä peli, kun ammuin täydet 90 pistettä voittaen suoraan 6-0 todella hienon päivätyön tehneen Erän nuoren lupauksen Aleksi Petäjän. Viime vuoden juniorijousiampujaksi valittu Aleksi oli raivannut tiensä pronssiotteluun sijalta 12 voittaen kovia nimiä ja pistäen vielä tässä kisassa kolmannen perättäisen halli-SM-kullan varmistaneen Vikströminkin semifinaalissa ahtaalle. Muutenkin oli todella hienoa huomata, että 8 parhaan joukossa oli neljä junioria, minua vastaan ampuneiden Salmisen Jaakon ja Petäjän Aleksin lisäksi, hänen veljensä Niko Petäjä ja Tejan Luukas Kormano. Näin se pitääkin olla meidät konkarit tarvii pistää ahtaalle!
Lopputuloksena oli siis SM-pronssi tämän talven halli-SM-skaboista. SM-mitali on tietenkin aina SM-mitali, mutta kyllä se omalta osaltani on niin, että näissä kisoissa on yksi ainut sijoitus johon voi olla tyytyväinen ja siihen ei tänään ylletty.
Nyt on kuitenkin hallikausi taputeltu pakettiin ja mennään kovaa vauhtia kohti ulkokautta. Omat tavoitteet ovat vahvasti alkukesäpainotteiset, kun EM-kisat ovat kesäkuun toisella viikolla. Seuraavaksi onkin tiedossa kahden viikon päästä karsinnat noihin skaboihin Porissa 70m hallikisan merkeissä ja sen jälkeen lähdetään Vikströmin kanssa valloittamaan Antalya World Cupin kärkisijoja. Tämän kauden uudet väineetkin saapui sopivasti juuri postin kautta kotiin, joten niitökin pääsee virittämään eli kaikkea mukavaa jousiammuntapöhinää on siis tiedossa lähiviikoille ja kuukausille.
Itselläni odotukset olivat todella korkealla kisojen suhteen, kun pari viikkoa sitten ammuin oman ennätykseni 591 ja treenitkin ovat näyttäneet samansuuntaisia tuloksia. Alkuviikosta vielä mun luottohieroja Proxima Finlandin Arttu Peltola pisti ukon tikkiin, kun oli päässyt jumeja vähän kertymään ja fiilis oli että nyt tärähtää. Niin se kuitenkin vain on, että päivät eivät ole samanlaisia, vaikka kuinka pyrkisi valmistautumaan parhaalla mahdollisella tavalla. Jos pari viikkoa sitten tuntui, että kaikki oli helppoa, niin nyt SM-kisaviikonloppuna kympit oli kyllä melkoisen työn takana.
Alkukisa lähti käyntiin ihan ok, mutta jo ensimmäisellä puolikkaalla sattui muutamia turhia hienoisesti kympin rajoista auki jääviä osumia ja lopputulokseksi kertyi pisteet 292. Lähdin toiselle puolikkaalle piikistä, mutta hoidin itseni melko nopeasti pois kärkitaistelusta, ampuen ihan turhan paljon osumia hienoisesti kympin alapuolelle ysille. Kun sattuu sellainen musta hetki, jossa pisteet ovat 28, 27, 27 niin ei siinä enää tarvitse kuvitella taistelevansa SM-kisojen alkukisan voitosta. Rämmin puolikkaan loppuun 286 pisteen voimin ja olin lopulta kuitenkin toisella sijalla kokonaistuloksella 578.
Tauolla kun sai lounaan syötyä ja kahvia koneeseen, niin maailma alkoi taas näyttää valoisammalta paikalta kympin tavoitteluun. Pudotuksiin otettiin mukaan 16 ampujaa ja lähdin etenemään omassa kaaviossani päättäväisesti loppuotteluja kohti. Ensimmäisestä matsista KuRyn Vesa Kankaanpäätä vastaan irtosi voitto suoraan 6-0 ja seuraavasta matsista Diana-57 ja tällä hetkellä armeijan harmaiden urheilujoukoissa olevaa Salmisen Jaakkoa vastaan 7-1. Semifinaalista tulikin sitten viime vuoden toisinto Erän Ronkasen Sampoa vastaan. Otin johtoaseman alkuun voitolla ja kahdella tasurikierroksella. Neljännen setin onnistuin töpeksimään, kun olin jotenkin ihan muissa maailmoissa enismmäisella nuolella rääpäisten sen kasille ja perään pari tikkua juuri kympin viivoista auki. Viimeiselle kierrokselle lähdettiin tasatilanteestä, johon pistin pari keskikymppiä ja yksi jäi juuri ysin puolelle. Sampolla nuolet olivat juuri juuri kaikki kympillä, vaikka tuomariakin pyysin noita rajoja tarkistelemaan. Niin vain kävi, että tukkaan tuli ja tie vei toista vuotta putkeen pronssiotteluun. Pronssimitalin varmistus olikin lopulta sitten melkoisen selvä peli, kun ammuin täydet 90 pistettä voittaen suoraan 6-0 todella hienon päivätyön tehneen Erän nuoren lupauksen Aleksi Petäjän. Viime vuoden juniorijousiampujaksi valittu Aleksi oli raivannut tiensä pronssiotteluun sijalta 12 voittaen kovia nimiä ja pistäen vielä tässä kisassa kolmannen perättäisen halli-SM-kullan varmistaneen Vikströminkin semifinaalissa ahtaalle. Muutenkin oli todella hienoa huomata, että 8 parhaan joukossa oli neljä junioria, minua vastaan ampuneiden Salmisen Jaakon ja Petäjän Aleksin lisäksi, hänen veljensä Niko Petäjä ja Tejan Luukas Kormano. Näin se pitääkin olla meidät konkarit tarvii pistää ahtaalle!
Lopputuloksena oli siis SM-pronssi tämän talven halli-SM-skaboista. SM-mitali on tietenkin aina SM-mitali, mutta kyllä se omalta osaltani on niin, että näissä kisoissa on yksi ainut sijoitus johon voi olla tyytyväinen ja siihen ei tänään ylletty.
Nyt on kuitenkin hallikausi taputeltu pakettiin ja mennään kovaa vauhtia kohti ulkokautta. Omat tavoitteet ovat vahvasti alkukesäpainotteiset, kun EM-kisat ovat kesäkuun toisella viikolla. Seuraavaksi onkin tiedossa kahden viikon päästä karsinnat noihin skaboihin Porissa 70m hallikisan merkeissä ja sen jälkeen lähdetään Vikströmin kanssa valloittamaan Antalya World Cupin kärkisijoja. Tämän kauden uudet väineetkin saapui sopivasti juuri postin kautta kotiin, joten niitökin pääsee virittämään eli kaikkea mukavaa jousiammuntapöhinää on siis tiedossa lähiviikoille ja kuukausille.
RSS Feed
