Kesäkauden päätösviikonlopulle Seinäjoen Jousi-Jussit olivat pistäneet kunnon tsempalot pystyyn ja saimme nauttia jousiammuntaurheilusta kahden päivän verran, kun ensin lauantaina ammuttiin 900-kierros ja sunnuntaina kisattiin jousiammunnan kuninkuuslajin FITA:n merkeissä.
Jo ilmoittautuessani kilpailuun olin innokkaan odottavainen, sillä vaikka suomesta löytyy monta hyvää tuloksentekokenttää, niin kaikkien näiden kuningas on JoJu:n rata Rastaantaipaleen päässä. Kenttä onnistuu sijoittumaan sellaiseen notkelmaan korkean metsikön ympäröimänä, että tuohon lintukotoon täytyy oikeasti tuulla ylhäältä alaspäin, että tuuli aidosti pääsee vaikuttamaan osumiin. Ja niinhän se oli tänäkin viikonloppuna, että vaikka tuulta oli lakialla varmasti reippaasti, niin ei se muutamaa satunnaista puuskaa enempää koko viikonloppuna ammuntaan päässyt vaikuttamaan.
Oma valmistautumiseni kisaviikonloppuun oli jälleen kerran tälle kesälle hyvinkin erilainen kuin aikaisempina vuosina. Kävin Ranking finaalin jälkeen tiistaina ampumassa muutaman kymmenen nuolta kotiradalla matkamerkit tarkastaen ja totesin, että keskipunos alkaa olemaan sen verran loppu, että nyt ei enää loppuviikosta sovi treenailla, että se kestää viikonlopun yli ja näin ollen kauden päätökseen. Keskityin sitten loppuviikon golffin peluuseen ja koska FITA:lta tuloksen tekeminen oli viikonlopun päätavoitteena niin päätin, että lauantain 900-kierros on hyvä treeni tuota tavoitetta varten.
Ajeltiin lauantaina aamusta Seinäjoelle ja tosiaan ensimmäisen päivän teemana oli 900-kierros. Vaikka tämä olikin lähtökohtaisesti harjoituspäivä itselleni, niin kyllä sitä siinäkin tavoitetta sopii olla. Tavoitteeksi tietenkin muodostui SE-tulosten uusiminen, sillä muistikuvieni perusteella niihin kyllä piti jäädä jotain varaa, kun Pyylammen Teron kanssa muutama vuosi sitten ne käytiin ampumassa uusiksi. Jätin taktisesti tarkastamatta tarkat tulokset ja tarkoitus oli keskittyä vain saamaan tikut joka matkalta mahdollisimman keskelle. Lopputulemana voin raportoida, että ammuin valtavan määrän todella loistavia sarjoja ja olen erittäin tyytyväinen lauantain ammuntaan. Ainoa sarja, joka itseasiassa lopulta jälkiviisaana romutti SE-tuloksen syntymisen oli yksi 50 pisteen kierros 60m:ltä. Lopputulokseksi kertyi 60m 278, 50m 291 ja 40m 296 eli yhteensä 865 pistettä. Näistä 40m sivusi voimassa olevaa itse ampumaani SE-tulosta ja kokonaispisteiden osalta jäin 3 pistettä auki SE:stä. Kelpo päivä siis harjoituskierrokseksi.
Kisan jälkeen ajeltiin lauantaina kotipuoleen Teuvalle yöksi nauttimaan maaseudun rauhasta ja pihasaunan löylyistä ja sunnuntaina aamusta uudelleen nokka kohti Seinäjokea. Jos lauantaina sattui muutama tuulen henkäys kentälle niin sunnuntaina sitten päästiin nauttimaan lähes täysin tyvenestä ilmasta ja loppupäivää kohden varsin lämpimästäkin säästä. FITA:n osalta Olen vuosikausia jo metsästänyt 90m SE-tulosta ja harkkakierrokset lupailivat sen osalta äärimmäisen hyvää. Mutta kuten niin usein ennenkin ensimmäiseen sarjaan nipun paikka muuttui sellaisen inan verran, että aloitukseksi kertyi vain 50p. Tämän jälkeen ammuin todella hyvää tahtia ja viimeisellä sarjalla SE-oli vielä realiteettien rajoissa vaatien 57p. Aloitin hyvin, mutta puoleen väliin sarjaa tuli totaalinen blackout ja ammuin kaksi niin surkeaa osumaa, että sain sarjasta kasaan vain 47 pistettä ja lopputulos oli 311. Niin se 320 pisteen ylitys tälläkin kertaa siirtyi tulevaan.
Koska taaskin 90m oli minulle se The Juttu, niin osasin suhtautua tuohon päälle melko rennosti muihin matkoihin ja ammuin tämän kesän tasoon nähden niin 70m kuin 50m ihan ok eli tulokset 332 ja 334 sellaisilla perussarjoilla ei huippuja mutta ei huonojakaan. Tekeminen tuntui todella mukavalta ja viimeiselle matkalle oli kiva lähteä tavoittelemaan vahvaa lopetusta, jonka todellakin onnistuin tekemään, kun sivusin omaan ennätystäni 356 ampuen 2x60p ja 4x59p. Lopputulokseksi kertyi siis huikeat 1333 pistettä, joka sivuaa omaa kaikkien aikojen toiseksi parasta tulostani parhaani ollessa 1337 ja SE:n ollessa 1338. Todella huikea tulos siis, jonka aidosti ymmärsin vasta kilpailun päättyessä sillä fiilikseni koko kisan ajan oli, että tekeminen on ihan ok, mutta paremminkin voisi mennä, on tässä kesän aikana selkeästi oma odotustaso noussut terveellä tavalla sopivan korkealle.
Kun nyt kisojen jälkeen summailen lopputuloksia, niin kokonaissaldo viikonlopulta oli
Olipahan hienoa ampua tällaiset huikeat kisat vielä nimenomaan JoJu:n kentällä, sillä olen ampunut koko urani aikana ylivoimaisesti eniten kilpailuja nimenomaan tällä kentällä. Seinäjokiset ovat järjestäneet jo kymmeniä vuosia joka toinen viikko suuren suosion saaneita piirikisoja, jota Jesper-Cupiksikin on kutsuttu ja tällä on ollut iso vaikutus myös omaan uraani merkittävänä osana niin tavoitteita kuin harjoitusmahdollisuuksia kilpailemisen osalta. Tuolla FITA tuloksella 1333 tein Kuivalaisen Pentin mukaan vielä kenttäennätyksenkin, joka oli ollut tähän asti suomen varmasti tunnetuimmalla jousiampujalla Tomi Poikolaisella.
Tämäkesäkausi alkaisi olemaan nyt pikkuhiljaa taputeltu, tosin jonkinlaisella varauksella vielä ensi viikonlopulle olisi Iitissä extrakilpailu, johon mahdollinen osallistuminen selviää viikon aikana. Joka tapauksessa katseita saa pikkuhiljaa ryhtyä kääntämään syksyyn, ensimmäisiin maajoukkuekokoontumisiin ja sitä kautta uuden kauden avaukseen, josta toivottavasti päästään nauttimaan ja tämän kansainvälinen pandemiatilanne alkaa hellittämään otettaan. Toivotankin tässä kohtaa jo mukavia osumia kaikille tarinoitani lueskeille alkavalle syyskaudelle.
Jo ilmoittautuessani kilpailuun olin innokkaan odottavainen, sillä vaikka suomesta löytyy monta hyvää tuloksentekokenttää, niin kaikkien näiden kuningas on JoJu:n rata Rastaantaipaleen päässä. Kenttä onnistuu sijoittumaan sellaiseen notkelmaan korkean metsikön ympäröimänä, että tuohon lintukotoon täytyy oikeasti tuulla ylhäältä alaspäin, että tuuli aidosti pääsee vaikuttamaan osumiin. Ja niinhän se oli tänäkin viikonloppuna, että vaikka tuulta oli lakialla varmasti reippaasti, niin ei se muutamaa satunnaista puuskaa enempää koko viikonloppuna ammuntaan päässyt vaikuttamaan.
Oma valmistautumiseni kisaviikonloppuun oli jälleen kerran tälle kesälle hyvinkin erilainen kuin aikaisempina vuosina. Kävin Ranking finaalin jälkeen tiistaina ampumassa muutaman kymmenen nuolta kotiradalla matkamerkit tarkastaen ja totesin, että keskipunos alkaa olemaan sen verran loppu, että nyt ei enää loppuviikosta sovi treenailla, että se kestää viikonlopun yli ja näin ollen kauden päätökseen. Keskityin sitten loppuviikon golffin peluuseen ja koska FITA:lta tuloksen tekeminen oli viikonlopun päätavoitteena niin päätin, että lauantain 900-kierros on hyvä treeni tuota tavoitetta varten.
Ajeltiin lauantaina aamusta Seinäjoelle ja tosiaan ensimmäisen päivän teemana oli 900-kierros. Vaikka tämä olikin lähtökohtaisesti harjoituspäivä itselleni, niin kyllä sitä siinäkin tavoitetta sopii olla. Tavoitteeksi tietenkin muodostui SE-tulosten uusiminen, sillä muistikuvieni perusteella niihin kyllä piti jäädä jotain varaa, kun Pyylammen Teron kanssa muutama vuosi sitten ne käytiin ampumassa uusiksi. Jätin taktisesti tarkastamatta tarkat tulokset ja tarkoitus oli keskittyä vain saamaan tikut joka matkalta mahdollisimman keskelle. Lopputulemana voin raportoida, että ammuin valtavan määrän todella loistavia sarjoja ja olen erittäin tyytyväinen lauantain ammuntaan. Ainoa sarja, joka itseasiassa lopulta jälkiviisaana romutti SE-tuloksen syntymisen oli yksi 50 pisteen kierros 60m:ltä. Lopputulokseksi kertyi 60m 278, 50m 291 ja 40m 296 eli yhteensä 865 pistettä. Näistä 40m sivusi voimassa olevaa itse ampumaani SE-tulosta ja kokonaispisteiden osalta jäin 3 pistettä auki SE:stä. Kelpo päivä siis harjoituskierrokseksi.
Kisan jälkeen ajeltiin lauantaina kotipuoleen Teuvalle yöksi nauttimaan maaseudun rauhasta ja pihasaunan löylyistä ja sunnuntaina aamusta uudelleen nokka kohti Seinäjokea. Jos lauantaina sattui muutama tuulen henkäys kentälle niin sunnuntaina sitten päästiin nauttimaan lähes täysin tyvenestä ilmasta ja loppupäivää kohden varsin lämpimästäkin säästä. FITA:n osalta Olen vuosikausia jo metsästänyt 90m SE-tulosta ja harkkakierrokset lupailivat sen osalta äärimmäisen hyvää. Mutta kuten niin usein ennenkin ensimmäiseen sarjaan nipun paikka muuttui sellaisen inan verran, että aloitukseksi kertyi vain 50p. Tämän jälkeen ammuin todella hyvää tahtia ja viimeisellä sarjalla SE-oli vielä realiteettien rajoissa vaatien 57p. Aloitin hyvin, mutta puoleen väliin sarjaa tuli totaalinen blackout ja ammuin kaksi niin surkeaa osumaa, että sain sarjasta kasaan vain 47 pistettä ja lopputulos oli 311. Niin se 320 pisteen ylitys tälläkin kertaa siirtyi tulevaan.
Koska taaskin 90m oli minulle se The Juttu, niin osasin suhtautua tuohon päälle melko rennosti muihin matkoihin ja ammuin tämän kesän tasoon nähden niin 70m kuin 50m ihan ok eli tulokset 332 ja 334 sellaisilla perussarjoilla ei huippuja mutta ei huonojakaan. Tekeminen tuntui todella mukavalta ja viimeiselle matkalle oli kiva lähteä tavoittelemaan vahvaa lopetusta, jonka todellakin onnistuin tekemään, kun sivusin omaan ennätystäni 356 ampuen 2x60p ja 4x59p. Lopputulokseksi kertyi siis huikeat 1333 pistettä, joka sivuaa omaa kaikkien aikojen toiseksi parasta tulostani parhaani ollessa 1337 ja SE:n ollessa 1338. Todella huikea tulos siis, jonka aidosti ymmärsin vasta kilpailun päättyessä sillä fiilikseni koko kisan ajan oli, että tekeminen on ihan ok, mutta paremminkin voisi mennä, on tässä kesän aikana selkeästi oma odotustaso noussut terveellä tavalla sopivan korkealle.
Kun nyt kisojen jälkeen summailen lopputuloksia, niin kokonaissaldo viikonlopulta oli
- 900-kierros
- 40m 296 sivuaa SE ja omaa ennätystä
- 50m 291 oma ennätys
- Tulos 865 - jäi 3p SE:stä ja oma toiseksi paras tulokseni
- FITA-kierros
- 30m 356 sivuaa omaa ennätystä
- Tulos 1333 - jäi 5p SE:stä ja sivuaa omaa toiseksi parasta tulosta
Olipahan hienoa ampua tällaiset huikeat kisat vielä nimenomaan JoJu:n kentällä, sillä olen ampunut koko urani aikana ylivoimaisesti eniten kilpailuja nimenomaan tällä kentällä. Seinäjokiset ovat järjestäneet jo kymmeniä vuosia joka toinen viikko suuren suosion saaneita piirikisoja, jota Jesper-Cupiksikin on kutsuttu ja tällä on ollut iso vaikutus myös omaan uraani merkittävänä osana niin tavoitteita kuin harjoitusmahdollisuuksia kilpailemisen osalta. Tuolla FITA tuloksella 1333 tein Kuivalaisen Pentin mukaan vielä kenttäennätyksenkin, joka oli ollut tähän asti suomen varmasti tunnetuimmalla jousiampujalla Tomi Poikolaisella.
Tämäkesäkausi alkaisi olemaan nyt pikkuhiljaa taputeltu, tosin jonkinlaisella varauksella vielä ensi viikonlopulle olisi Iitissä extrakilpailu, johon mahdollinen osallistuminen selviää viikon aikana. Joka tapauksessa katseita saa pikkuhiljaa ryhtyä kääntämään syksyyn, ensimmäisiin maajoukkuekokoontumisiin ja sitä kautta uuden kauden avaukseen, josta toivottavasti päästään nauttimaan ja tämän kansainvälinen pandemiatilanne alkaa hellittämään otettaan. Toivotankin tässä kohtaa jo mukavia osumia kaikille tarinoitani lueskeille alkavalle syyskaudelle.
RSS Feed
