Yksi kesän odotetuimmista kilpailuillisista kohokohdista tuli vietettyä tänään Kemin upealla jousiammunta kentällä. Eienempää eikä vähempää kuin jousiammunnan kuninkuusluokka FITA-SM-kisat.
Valmistautumiseni tähän kisaan oli hieman erilainen kuin normaalisti, sillä käytin mahdollisuuden matkustaa pohjoiseen oman toisen lempilajini parissa hyödyksi. Kisat kun olivat yleisen luokan osalta vasta sunnuntaina, niin päätin matkustaa paikalle kuitenkin jo perjantaina ja lauantai kului Tornion joella kaverin kanssa lohensoudun merkeissä. Puntarilla mitattavia onnistumisia tuo reissu ei sisältänyt,mutta henkistä pääomaa se taas kasvatti ja mikä muu voisi olla mentaalisesti parempi ympäristö tyhjentää mieltä kuin lohen kiilto silmissä silmiähivelevän kauniilla joella päivän viettäminen.
Kisapäivälle kaikki mahdolliset ennusteet lupasivat kovaa tuulta ja rankkaa sadetta puoleen päivään asti. Kuten niin monta kertaa ennenkin meteorologit olivat tälläkin kerralla olleet kovin konservatiivisia ennusteiden suhteen ja halusivat yllättää kisaviivalle kokoontuneet ampujat positiivisesti. Päivä oli loppujen lopuksi säältään loistava ja varsinaisen kisan aikana ei saatu tippaakaan vettä niskaamme eikä tuulestakaan voi valittaa, sillä sitä ei juurikaan ollut, kunhan ei hölmöillyt muutamien harvojen tuulen puuskien kanssa. Toki kisapaikalle saapuessa vettä kyllä tuli ja innokkaimmat aikaisin paikalla olleet saivat varmasti varjojen alla kyyrötellä. Itse saavuin paikalle melko niukalla aikataululla ja kyllä minäkin vedin kaikki sadekamppeet päälleni mukaan lukien kaksi sadetakkia päälletysten, mutta joka matkalla sai pikkuhiljaa vaatteita vähennellä ja palkintojen jakoon mennessä oltiin jo ohuella pitkähihaisella ja kisapaidalla liikenteessä.
Ammunnan osalta en kyllä tänään onnistunut esittämään mitään ihmeellisyyksiä ja jäihän se tuloskin vähän harmittamaan kun alle 1300 lopulliseen korttiin kirjautui. Aloitusmatkalla 90m harkka sarjat näyttivät lupaavilta hyvien nippujen osalta. Itse kisassa en onnistunut osoittamaan niitä kuitenkaan keskelle ja kun mukaan mahtui muutamia karkulaisia niin sarjat jäivät 48-52 pisteen väliin painottuen tuonne alle 50p tuloksiin, jonka vuoksi pisteitä kertyi vaatimattomat 296. Vannoutuneiden FITA ampujien keskuudessa kiertää vahva mielipide siitä, että 90m matkalta kisaa ei voi voittaa, mutta hävitä sen sieltä voi ja niin kävi minulle kyllä tänään. Vikströmin Antti oli huippuiskussa ja tikkasi heti kättelyyn 19 pistettä enemmän taululle kuin allekirjoittanut ja siinä oltiin sitten sellaisessa sillassa, josta en enää päässyt kapuamaan kisaan mukaan. Kaimalle siis huipputulos 317, joka jää vain 3 pistettä voimassa olevasta SE-tuloksesta.
Seuraavalla 70m matkalla alku oli turhan nihkeä ja vaikka ammuinkin loppuun pari hyvää sarjaa niin tulos jäi tasan 9 keskiarvoon eli 324 pisteeseen. Toinen sellainen fraasi on tasaisen taulukon kaavasta, jossa matkatuloksilla 300+325+325+350 kertyy tuo 1300 pistettä. Tässä kohdassa olin siis 5 pistettä tuota vauhtia jäljessä, ei siis vielä paha rasti, sillä 50m varsinkin on suosikkimatkani ja siltä matkalta on ollut paljon hyviä onnistumisia vuosien saatossa.
Kolmannelle matkalle alku olikin lupaava ja ammuin 4 kierrosta hyvää settiä, mutta syystä tai toisesta hyydyin loppuun ja rajatapaukset eivät edes meinanneet pomppia parempaan päin. Tulos painui vaatimattomaan 322 pisteeseen ja ero kisakumppaniin kasvoi sellaiseksi, että voitosta taistelu ei ollut enää omissa käsissä. Tavoitteeksi kuitenkin viimeiselle 30m matkalle jäi tuo 1300 pisteen raja hennon oljen korjen varaan, joka olisi toteutunut ampumalla oma matkaennätys 358.
Viimeisestä 30m matkasta muodostuikin loppujen lopuksi kisan paras matkani, vaikka tuota tulosta en pystynytkään saavuttamaan. Tulosta kertyi 352 pistettä, joka on onnistumiseksi luettavaa hyvää keskitasoa omassa arvostelutaulukossani. Nuo muutamat ysitkin oli suhteellisen lähellä 10 rajoja ja pisteet vaihtelivat 58-59 pisteen välillä, joten loppujen lopuksi kisasta jäi kyllä hyvä mieli. Jostain syystä mieleni on sellainen, että se arvostaa viimeisiä nuolia enemmän muistikuvissa kilpailusta kuin ensimmäisiä.
Kokonaistulokseksi kertyi siis yhteispisteet 1294, jolla saavutti toisena vuotena putkeen hopeisen mitalin näistä karkeloista. Kilpailun ylivoimainen voittaja oli Vikströmin Antti joka ampui loistavan tuloksen 1326, joka on hieno kansainvälisen tason tulos. Kova on kaveri ampumaan ja ehdottomasti ansaittu voitto, onneksi olkoon vielä kerran. Matkatulosten osalta olin siis kaikilla matkoilla toinen, mutta kuten aiemmin mainitsin tuosta 90m merkityksestä, niin jos sieltä tuli eroa 19 pistettä niin lopuilta matkoilta enää yhteensä 13 pistettä, lopullisen eron ollessa 32 pistettä.
Se mikä oli hienoa verrattuna edelliseen vuoteen niin yleiseen luokkaan oli huomattavasti suurempi osallistujamäärä ja erityisesti sydäntä lämmitti se, että mukana oli vasta hiljattain jousiammunnan aloittanutkin ampuja ja hienosti hänkin selviytyi maaliin. Lisäksi mukana oli useita kokeneempia ampujia, jotka ampuivat ensimmäiset yleisen luokan FITA kisat ja saavuttivat hienoja tuloksia ja varmasti uusia elämyksiä tämän kisamuodon parissa. Jotenkin olen ollut huomaavinani, että varsinkin tuo 90m ammunta on menelle sellainen peikko, miksi ei lähdetä mukaan osallistumaan näihin kisoihin, vaikka sen ei tarvitsisi olla niin. Kyllä lähestulkoon kaikilla miesten luokissa ampuvilla ampujilla nuoli kantaa tuon 90m, kun ottaa tähtäimen vartta hieman taaksepäin, niin allekirjoittanutkin joutuu tekemään. Ja kun asiaa ajattelee siten, että tuo hieman pidempi ja haasteellisempi matka kuitenkin kasvattaa merkittävästi kykyjä ja ominaisuuksia lyhyemmille matkoille niin sehän on vain suositeltava treenimuoto ja sitä kautta kisamuoto myös kaikille itseään jousiampujiksi kutsuville. Nämä kisat kyllä herättivät positiivisia odotuksia, että tulevina vuosina FITA viivalla on entistä enemmän ampujia.
Tästä onkin hyvä siirtyä treenailemaan seuraavaa kisaa kohti, joka on SM-kisaviikon maastojousiammunnan SM-kisat Salossa. Siinä on taas yksi kisamuoto, joka haastaa ampujia taitojen parissa, kun mukaan astuu matkojen arviointi sekä erilaisiin kulmiin ampuminen metsän siimeksessä. Jousiammunta onkin monipuolinen laji, joka tarjoaa monenlaisia elämyksiä jousella ampumisen taidon ympärillä.
Valmistautumiseni tähän kisaan oli hieman erilainen kuin normaalisti, sillä käytin mahdollisuuden matkustaa pohjoiseen oman toisen lempilajini parissa hyödyksi. Kisat kun olivat yleisen luokan osalta vasta sunnuntaina, niin päätin matkustaa paikalle kuitenkin jo perjantaina ja lauantai kului Tornion joella kaverin kanssa lohensoudun merkeissä. Puntarilla mitattavia onnistumisia tuo reissu ei sisältänyt,mutta henkistä pääomaa se taas kasvatti ja mikä muu voisi olla mentaalisesti parempi ympäristö tyhjentää mieltä kuin lohen kiilto silmissä silmiähivelevän kauniilla joella päivän viettäminen.
Kisapäivälle kaikki mahdolliset ennusteet lupasivat kovaa tuulta ja rankkaa sadetta puoleen päivään asti. Kuten niin monta kertaa ennenkin meteorologit olivat tälläkin kerralla olleet kovin konservatiivisia ennusteiden suhteen ja halusivat yllättää kisaviivalle kokoontuneet ampujat positiivisesti. Päivä oli loppujen lopuksi säältään loistava ja varsinaisen kisan aikana ei saatu tippaakaan vettä niskaamme eikä tuulestakaan voi valittaa, sillä sitä ei juurikaan ollut, kunhan ei hölmöillyt muutamien harvojen tuulen puuskien kanssa. Toki kisapaikalle saapuessa vettä kyllä tuli ja innokkaimmat aikaisin paikalla olleet saivat varmasti varjojen alla kyyrötellä. Itse saavuin paikalle melko niukalla aikataululla ja kyllä minäkin vedin kaikki sadekamppeet päälleni mukaan lukien kaksi sadetakkia päälletysten, mutta joka matkalla sai pikkuhiljaa vaatteita vähennellä ja palkintojen jakoon mennessä oltiin jo ohuella pitkähihaisella ja kisapaidalla liikenteessä.
Ammunnan osalta en kyllä tänään onnistunut esittämään mitään ihmeellisyyksiä ja jäihän se tuloskin vähän harmittamaan kun alle 1300 lopulliseen korttiin kirjautui. Aloitusmatkalla 90m harkka sarjat näyttivät lupaavilta hyvien nippujen osalta. Itse kisassa en onnistunut osoittamaan niitä kuitenkaan keskelle ja kun mukaan mahtui muutamia karkulaisia niin sarjat jäivät 48-52 pisteen väliin painottuen tuonne alle 50p tuloksiin, jonka vuoksi pisteitä kertyi vaatimattomat 296. Vannoutuneiden FITA ampujien keskuudessa kiertää vahva mielipide siitä, että 90m matkalta kisaa ei voi voittaa, mutta hävitä sen sieltä voi ja niin kävi minulle kyllä tänään. Vikströmin Antti oli huippuiskussa ja tikkasi heti kättelyyn 19 pistettä enemmän taululle kuin allekirjoittanut ja siinä oltiin sitten sellaisessa sillassa, josta en enää päässyt kapuamaan kisaan mukaan. Kaimalle siis huipputulos 317, joka jää vain 3 pistettä voimassa olevasta SE-tuloksesta.
Seuraavalla 70m matkalla alku oli turhan nihkeä ja vaikka ammuinkin loppuun pari hyvää sarjaa niin tulos jäi tasan 9 keskiarvoon eli 324 pisteeseen. Toinen sellainen fraasi on tasaisen taulukon kaavasta, jossa matkatuloksilla 300+325+325+350 kertyy tuo 1300 pistettä. Tässä kohdassa olin siis 5 pistettä tuota vauhtia jäljessä, ei siis vielä paha rasti, sillä 50m varsinkin on suosikkimatkani ja siltä matkalta on ollut paljon hyviä onnistumisia vuosien saatossa.
Kolmannelle matkalle alku olikin lupaava ja ammuin 4 kierrosta hyvää settiä, mutta syystä tai toisesta hyydyin loppuun ja rajatapaukset eivät edes meinanneet pomppia parempaan päin. Tulos painui vaatimattomaan 322 pisteeseen ja ero kisakumppaniin kasvoi sellaiseksi, että voitosta taistelu ei ollut enää omissa käsissä. Tavoitteeksi kuitenkin viimeiselle 30m matkalle jäi tuo 1300 pisteen raja hennon oljen korjen varaan, joka olisi toteutunut ampumalla oma matkaennätys 358.
Viimeisestä 30m matkasta muodostuikin loppujen lopuksi kisan paras matkani, vaikka tuota tulosta en pystynytkään saavuttamaan. Tulosta kertyi 352 pistettä, joka on onnistumiseksi luettavaa hyvää keskitasoa omassa arvostelutaulukossani. Nuo muutamat ysitkin oli suhteellisen lähellä 10 rajoja ja pisteet vaihtelivat 58-59 pisteen välillä, joten loppujen lopuksi kisasta jäi kyllä hyvä mieli. Jostain syystä mieleni on sellainen, että se arvostaa viimeisiä nuolia enemmän muistikuvissa kilpailusta kuin ensimmäisiä.
Kokonaistulokseksi kertyi siis yhteispisteet 1294, jolla saavutti toisena vuotena putkeen hopeisen mitalin näistä karkeloista. Kilpailun ylivoimainen voittaja oli Vikströmin Antti joka ampui loistavan tuloksen 1326, joka on hieno kansainvälisen tason tulos. Kova on kaveri ampumaan ja ehdottomasti ansaittu voitto, onneksi olkoon vielä kerran. Matkatulosten osalta olin siis kaikilla matkoilla toinen, mutta kuten aiemmin mainitsin tuosta 90m merkityksestä, niin jos sieltä tuli eroa 19 pistettä niin lopuilta matkoilta enää yhteensä 13 pistettä, lopullisen eron ollessa 32 pistettä.
Se mikä oli hienoa verrattuna edelliseen vuoteen niin yleiseen luokkaan oli huomattavasti suurempi osallistujamäärä ja erityisesti sydäntä lämmitti se, että mukana oli vasta hiljattain jousiammunnan aloittanutkin ampuja ja hienosti hänkin selviytyi maaliin. Lisäksi mukana oli useita kokeneempia ampujia, jotka ampuivat ensimmäiset yleisen luokan FITA kisat ja saavuttivat hienoja tuloksia ja varmasti uusia elämyksiä tämän kisamuodon parissa. Jotenkin olen ollut huomaavinani, että varsinkin tuo 90m ammunta on menelle sellainen peikko, miksi ei lähdetä mukaan osallistumaan näihin kisoihin, vaikka sen ei tarvitsisi olla niin. Kyllä lähestulkoon kaikilla miesten luokissa ampuvilla ampujilla nuoli kantaa tuon 90m, kun ottaa tähtäimen vartta hieman taaksepäin, niin allekirjoittanutkin joutuu tekemään. Ja kun asiaa ajattelee siten, että tuo hieman pidempi ja haasteellisempi matka kuitenkin kasvattaa merkittävästi kykyjä ja ominaisuuksia lyhyemmille matkoille niin sehän on vain suositeltava treenimuoto ja sitä kautta kisamuoto myös kaikille itseään jousiampujiksi kutsuville. Nämä kisat kyllä herättivät positiivisia odotuksia, että tulevina vuosina FITA viivalla on entistä enemmän ampujia.
Tästä onkin hyvä siirtyä treenailemaan seuraavaa kisaa kohti, joka on SM-kisaviikon maastojousiammunnan SM-kisat Salossa. Siinä on taas yksi kisamuoto, joka haastaa ampujia taitojen parissa, kun mukaan astuu matkojen arviointi sekä erilaisiin kulmiin ampuminen metsän siimeksessä. Jousiammunta onkin monipuolinen laji, joka tarjoaa monenlaisia elämyksiä jousella ampumisen taidon ympärillä.
RSS Feed
