Tämän vuoden maasto-SM-kisat ammuttiin Salossa SM-kisaviikon yhteydessä ja ohjelmassa mukana. Jousiammunta on ollut mukana kaikilla SM-kisaviikoilla ja tällä kerralla oli maasto-SM-kisojen vuoro astua parrasvaloihin, harmillisesti kuitenkaan laji ei päässyt laajempaan televisointiin, mutta jotain haastattelua kisoista käytiin kuitenkin YLE:n puolelta tekemässä.
Itselleni maastokisat ovat olleet jo vuosikausia sellainen kesän harrasteohjelmanumero. Omat tavoitteet kun ovat tauluammunnassa korkeimmalla mahdollisella tasolla niin kaikkeen ei vain aika ja resurssit riitä, niin ainakin vielä tämä kisamuoto on niitä oheisharrasteita. Kilpailumuotona se on kuitenkin äärettömän koukuttava ja tykkään kyllä todella ampua maastoa. Maastoammunta on erittäin haasteellista arvioitavien etäisyyksien ja kulmiin ampumisten osalta, mutta samaan aikaan se on todella leppoista golffiin verrattavissa olevaa tekemistä, jossa neljän hengen ryhmässä kierretään ratkomassa päivä erilaisia ammunta haasteita.
Oma valmistautumiseni jäi samalle tasolle kuin edellisinäkin vuosina eli pari päivää ennen merkkien ampuminen tasamaalla ja sen jälkeen vartin verran mittaamisen muistelua vertaillen tähtäinkuvaa tauluja vasten. Ei todellakaan riittävästi ja vakavasti ottaen tuolta pohjalta ei juuri tulostavoitteita tarvitse asettaa, mutta kuitenkin sen verran että kisaan pääsi lähtemään hyvillä mielin.
Ensimmäinen päivä oli todella lämmin varmaankin jotain 30 astetta, joten nestettä kului ja kyllä sai puuskuttaa mäkien päälle kiivetessä. Ensimmäisen päivän agendana, kun oli ampua 24 arvioitavien matkojen rastia niin voisin sanoa, että onnistuin siinä kuitenkin loppu viimein aika hyvin. Arviot menivät sen verran kohdilleen, että aina pääsi aloittamaan pisteiltä ja tällä kerralla en missannut yhtään taulukokoakaan, vaikka yhdessä oli jo tähtäin väärällä matkalla. Onneksi maltoin odottaa ja kun Pyry ampui ensin niin sain lentoajasta kiinni matkan ja nostin merkkiä 10m lähemmäksi ja pistin nuolen ihan hyville paikoille. Lopputulosta kertyi 343, joka oli varsin hyvä mulle ja sillä sai vielä 10 pisteen kaulan seuraavan tulevaan maastospesialistiin Ekholmin Pyryyn.
Sunnuntai oli yhtälailla lämmin mutta ehkä kuitenkin vain 25 asteinen, tosin aurinko paistoi kyllä siniseltä taivaalta, niin kohtuu mielellään sitä kulki puiden varjoissa. Periaatteessa tämän päivän piti olla mulle helpompi, kun matkat oli annettu, mutta kun ei ole mitenkään loistelias noiden kulmavähennysten kanssa ja valtaosa rasteista kuitenkin ammuttiin jonkinlaisiin kulmiin ja matkat olivat ensimmäistä päivää pidemmät, niin kyllä se oli ehkä oikeasti kuitenkin vaikeampi päivä mulle. Asiaa ei helpottanut se, että omasta ammuntatekniikastani, jossa jousi on oikealle kallellaan, johtuen joudun säätämään aina myös sivusuuntaa, niin jostain syystä nollamerkki oli sunnuntaille eri kuin lauantaina, jonka vuoksi alkuun ammuin aika paljon vasemmalta ohi. Mukaan mahtui myös yksi todella haasteellinen rasti jossa aurinko paistoi suoraan silmiin. Onneksi sain Ronkasen Sampolta jeesiä ja hän varjosti Pyryn hienolla vaaleanpunaisella varjolla sen verran että sain rastin suoritettua, mutta nuolet oli kyllä sikin sokin ja pisteitä vain 9. Puolen välin jälkeen Pyry ja Sampo alkoivat kopistella kannoille ja 3 rastia ennen loppua, ero oli enää Pyryyn 2 pistettä ja Sampoonkaan ei kovin paljoa. Tässä kohtaa minut ehkä pelasti maksimi matka 60 metrin tasamaa, jossa tauluammuntavahvuudet pääsi oikeuksiinsa ja sain eroa uudelleen nostettua. Viimeiselle rastille ero oli jo turvallinen mutta olin vielä pisteen perässä tämän päivän osalta Sampoa. Onnistuin kuitenkin ensimmäisen ja koko 48 rastin rupeaman ainoan kerran ampumaan täydet 18 pistettä tuohon lopetuksen 15m tipurastiin ja nousin lopulta myös tämän päivän ykköseksi pisteen erolla koko päivän hienosti ampuneeseen Sampoon. Päivän tulos oli 328 ja siitä yhteispisteet 671, jolla siis voitti suomenmestaruuden mallia 2022 ja lopullinen ero karkasi lopulta isoksi, kun Pyry tuli toiseksi pistein 656 ja Sampo kolmanneksi pistein 653.
Olipa erittäin mukavat kaksi päivää Perniön metsissä, kiitokset ryhmällemme Pyry, Sampo ja Ronkasen Perttu hyvästä seurasta ja leppoisan tiukasta kisasta. Sen verran mukavaa touhua tämä on, että jos vain kisakalenteri antaa periksi niin kyllä ensi vuonnakin maasto-SM:n täytyy lähteä ja tiedä vaikka sitä jonkun kisan ampuisi ennen sitäkin. Nyt kuitenkin fokus siirretään taas takaisin taulukisoihin ja täytyy koittaa saada ukko hieman parempaan iskuun, kun on tullut EM-kisojen jälkeen vähän sairasteltua ja treenit on jäänyt vähille. Seuraava kisa olisi 1,5 viikon päästä historian ensimmäinen Rampen ysisatanen kuuluisalla Karijoen Ohrikylän kentällä, josta olen kuullut kaikenmoista juttua viimeiset 25 vuotta, joten se täytyy lähteä testaamaan ja sitten elokuulle tähdätään tienkin ensin Viron puolelle aina huikeaan Järvakandi Openiin ja sen jälkeen Ouluun taulu-SM-kisoihin.
Itselleni maastokisat ovat olleet jo vuosikausia sellainen kesän harrasteohjelmanumero. Omat tavoitteet kun ovat tauluammunnassa korkeimmalla mahdollisella tasolla niin kaikkeen ei vain aika ja resurssit riitä, niin ainakin vielä tämä kisamuoto on niitä oheisharrasteita. Kilpailumuotona se on kuitenkin äärettömän koukuttava ja tykkään kyllä todella ampua maastoa. Maastoammunta on erittäin haasteellista arvioitavien etäisyyksien ja kulmiin ampumisten osalta, mutta samaan aikaan se on todella leppoista golffiin verrattavissa olevaa tekemistä, jossa neljän hengen ryhmässä kierretään ratkomassa päivä erilaisia ammunta haasteita.
Oma valmistautumiseni jäi samalle tasolle kuin edellisinäkin vuosina eli pari päivää ennen merkkien ampuminen tasamaalla ja sen jälkeen vartin verran mittaamisen muistelua vertaillen tähtäinkuvaa tauluja vasten. Ei todellakaan riittävästi ja vakavasti ottaen tuolta pohjalta ei juuri tulostavoitteita tarvitse asettaa, mutta kuitenkin sen verran että kisaan pääsi lähtemään hyvillä mielin.
Ensimmäinen päivä oli todella lämmin varmaankin jotain 30 astetta, joten nestettä kului ja kyllä sai puuskuttaa mäkien päälle kiivetessä. Ensimmäisen päivän agendana, kun oli ampua 24 arvioitavien matkojen rastia niin voisin sanoa, että onnistuin siinä kuitenkin loppu viimein aika hyvin. Arviot menivät sen verran kohdilleen, että aina pääsi aloittamaan pisteiltä ja tällä kerralla en missannut yhtään taulukokoakaan, vaikka yhdessä oli jo tähtäin väärällä matkalla. Onneksi maltoin odottaa ja kun Pyry ampui ensin niin sain lentoajasta kiinni matkan ja nostin merkkiä 10m lähemmäksi ja pistin nuolen ihan hyville paikoille. Lopputulosta kertyi 343, joka oli varsin hyvä mulle ja sillä sai vielä 10 pisteen kaulan seuraavan tulevaan maastospesialistiin Ekholmin Pyryyn.
Sunnuntai oli yhtälailla lämmin mutta ehkä kuitenkin vain 25 asteinen, tosin aurinko paistoi kyllä siniseltä taivaalta, niin kohtuu mielellään sitä kulki puiden varjoissa. Periaatteessa tämän päivän piti olla mulle helpompi, kun matkat oli annettu, mutta kun ei ole mitenkään loistelias noiden kulmavähennysten kanssa ja valtaosa rasteista kuitenkin ammuttiin jonkinlaisiin kulmiin ja matkat olivat ensimmäistä päivää pidemmät, niin kyllä se oli ehkä oikeasti kuitenkin vaikeampi päivä mulle. Asiaa ei helpottanut se, että omasta ammuntatekniikastani, jossa jousi on oikealle kallellaan, johtuen joudun säätämään aina myös sivusuuntaa, niin jostain syystä nollamerkki oli sunnuntaille eri kuin lauantaina, jonka vuoksi alkuun ammuin aika paljon vasemmalta ohi. Mukaan mahtui myös yksi todella haasteellinen rasti jossa aurinko paistoi suoraan silmiin. Onneksi sain Ronkasen Sampolta jeesiä ja hän varjosti Pyryn hienolla vaaleanpunaisella varjolla sen verran että sain rastin suoritettua, mutta nuolet oli kyllä sikin sokin ja pisteitä vain 9. Puolen välin jälkeen Pyry ja Sampo alkoivat kopistella kannoille ja 3 rastia ennen loppua, ero oli enää Pyryyn 2 pistettä ja Sampoonkaan ei kovin paljoa. Tässä kohtaa minut ehkä pelasti maksimi matka 60 metrin tasamaa, jossa tauluammuntavahvuudet pääsi oikeuksiinsa ja sain eroa uudelleen nostettua. Viimeiselle rastille ero oli jo turvallinen mutta olin vielä pisteen perässä tämän päivän osalta Sampoa. Onnistuin kuitenkin ensimmäisen ja koko 48 rastin rupeaman ainoan kerran ampumaan täydet 18 pistettä tuohon lopetuksen 15m tipurastiin ja nousin lopulta myös tämän päivän ykköseksi pisteen erolla koko päivän hienosti ampuneeseen Sampoon. Päivän tulos oli 328 ja siitä yhteispisteet 671, jolla siis voitti suomenmestaruuden mallia 2022 ja lopullinen ero karkasi lopulta isoksi, kun Pyry tuli toiseksi pistein 656 ja Sampo kolmanneksi pistein 653.
Olipa erittäin mukavat kaksi päivää Perniön metsissä, kiitokset ryhmällemme Pyry, Sampo ja Ronkasen Perttu hyvästä seurasta ja leppoisan tiukasta kisasta. Sen verran mukavaa touhua tämä on, että jos vain kisakalenteri antaa periksi niin kyllä ensi vuonnakin maasto-SM:n täytyy lähteä ja tiedä vaikka sitä jonkun kisan ampuisi ennen sitäkin. Nyt kuitenkin fokus siirretään taas takaisin taulukisoihin ja täytyy koittaa saada ukko hieman parempaan iskuun, kun on tullut EM-kisojen jälkeen vähän sairasteltua ja treenit on jäänyt vähille. Seuraava kisa olisi 1,5 viikon päästä historian ensimmäinen Rampen ysisatanen kuuluisalla Karijoen Ohrikylän kentällä, josta olen kuullut kaikenmoista juttua viimeiset 25 vuotta, joten se täytyy lähteä testaamaan ja sitten elokuulle tähdätään tienkin ensin Viron puolelle aina huikeaan Järvakandi Openiin ja sen jälkeen Ouluun taulu-SM-kisoihin.
RSS Feed
