Todella huikea fiilis kun se Taulu-SM unelma vihdoin viimein toteutuu. Vuonna 2006 hopeaa Määtän Tuomasta vastaan, 2012 hopeaa Tiaisen Eetua vastaan, 2014 hopeaa Huhtalan Juusoa vastaan, 2016 hopeaa Nikkasen Markusta vastaan ja vihdoin 2017 kultaa Taulu SM-kisoista Vikströmin Anttia vastaan, viides kerta se näemmä toden sanoo. Vaikka kultaisia laattoja löytyy palkintokaapista jo useampia niin ulkokisoista Taulu SM:stä niitä ei ollut vielä ainokaistakaan.
Valmistautuminen on ollut jonkin verran rikkonaista ja motivaatiota viimeisen vuoden aikana onkin haettu enemmän meren pohjasta sukellusreissujen muodossa kuin kisakentiltä. Palava tahtotila kuitenkin jousiammunnan pariin on kytenyt koko tämän ajan ja reilu kuukausi sitten päätin ryhtyä uudelleen tosissani harjoittelemaan syksyn MM-kisat mielessä. Vaikka treenit eivät päässeetkään käyntiin ihan toivotulla tavalla nuoruudessa murtuneen ranteen vihoittelun vuoksi, niin mieli on kuitenkin jo selvästi ottanut aimo harppauksia taas tavoitteelliseen kilpailemiseen ja se oli kyllä ehdottomasti yksi tämän viikonlopun valttikortteja.
Alkukisa sujui varsinkin toisen puolikkaan osalta vallan mallikkaasti ja olen todella tyytyväinen tekemiseeni, sillä kipusin tuloksella 647 (318+329) karsinnan neljännelle sijalle ja mikä parasta pokkasimme Tampereen porukalle haltuumme joukkuekilpailun suomen ennätyksen, kun Hatavan Masa otti piikkipaikan tuloksella 652 ja Tero ampui mun kanssa tasurin 647. Nyt siis joukkue SE kirjoitetaan lukemiin 1946.
Lauantai aamusta aloiteltiin otteluilla joukkuekilpailun Suomen mestaruuksista ja me hoidettiin Teron ja Masan kanssa homma kotiin tyylipuhtaasti. Finaalissa kaatui alkukisan kakkonen OJM neljällä kierroksella ja ammutut pisteet 221 kertoo varmasti kaiken oleellisen, oltiin todella kovia!
Joukkuemestaruuden tuoma huippufiilis tarttui ja henkilökohtaiset matsit olivat omalta osaltani äärimmäisen helppoja. Voitin jokaisen 6-0 sellaisella hiukan reilulla 9 keskiarvolla ja etenin suoraan sunnuntain televisioitavaan kultaotteluun. Matseista tiukin oli seurakaveria Pyylammen Teroa vastaan, jossa vein jokaisen sarjan pisteen turvin nimiini.
Sunnuntain televisioitavasta ottelusta tulikin varsin mielenkiintoinen jo ihan valmistautumisen kautta. Vaikka tässä on tullut kisoja kierrettyä ja jonkun kerran ennenkin ammuttua kameroiden edessä oli tämä kuitenkin ensimmäinen kerta finaalissa. Pitkät mutta varsin rauhattomat yöunet ja aamu tuli pyrittyä tekemään kaikkea muuta kuin ammuntaan liittyvää, jotta sai annettua pääkopalle rauhaa. Kisapaikalle siirtyminen hyvissä ajoin ja ensin Coachin boksiin jeesaamaan Masaa pronssimatsiin ja sen jälkeen omaa treeniä päälle, vahvana fokuksena puhtaasti omasta tekemisestä nauttiminen.
Ehkä yksi sellaisia vahvimpia teemoja, joka siivitti tänään voitoon oli edellisillan illallisen yhteydessä käyty keskustelu, jossa yksi suomen menestyneimpiä talja-ampujia Haaviston Jari puhui ajatuksesta "saat sen mistä luovut". Olen todellakin yrittämällä yrittänyt ampua SM-kultaa ja kaikenlaista muutakin kisaa ja kisapaikkaa, mutta oma mieli kääntyy helposti itseään vastaan. Tänään fokusoin vahvasti omaan tekemiseen ja päätin tavoitella onnistunutta fiilistä paineellisessa tilassa ammuttuna ja unohtaa SM-haaveeni, sillä se ajatus ei minua ole kertaakaan jeesannut.
Varsinaisesti finaalissa minua jännitti paikka paikoin hyvinkin paljon, mutta keskittyminen onnistuneisiin suorituksiin ja paketin pitämiseen tekniikan osalta kasassa auttoi valtavasti. Olin päättänyt, että tällä kerralla minulla ei tule niitä löysiä vasemman alaosumia, joita yleensä painetilanteessa sattuu ja kisan toista nuolta lukuunottamatta sellaisia ei näkynyt, vaan ennemminkin ajatus vahvasta selästä ja laukauksen pysyisestä kaulalla vetivät osumia oikealle.
Osumat eivät olleet lähellekään niin hyviä kuin ne olisivat voineet olla, mutta sillä ei varsinaisesti ole merkitystä, kisatilanteessa eletään aina sitä hetkeä ja se kuka vie hetken voittaa kisan. Nousin pari kertaa tappiotilanteesta tasoihin ja uskoin koko ajan omaan tekemiseeni ja jännitys helpotti sarja sarjalta, kun sain onnistumisen fiiliksiä paketin kasassa pysymisestä. Ennen viimeistä sarjaa tehtiin tällä kertaa mun Coachin boksissa olleen Hatavan Masan kanssa havainto, että nuolet menee vähän oikealle ja kun matsi meni tasuriin ja uusintanuoli oli tiedossa tutkittiin vielä kerran osumia ja itseasiassa siirrettiin tähtäintä vielä melko paljon. Onneksi oli kokenut ja rationaalinen kaveri jeesaamassa, muuten olisi jäänyt tekemättä ja muutenkin ilman tukea tuossa tilanteessa en ainakaan minä pärjää, joten isot kiitokset Masalle!
Loppujen lopuksi uusintanuoli oli kisan helpoin ja samalla paras suoritus. Itselläni kävi ehkä jopa tuuri, että vastustajani Vikströmin Antti oli aloitus vuorossa, sillä ehdin tehdä kaikessa rauhassa mentaaliharjoitukseni hänen ammuntavuoron aikana katsomalla ja kuvittelemalla nuoleni lentävän optimaalista lentorataa ja tippuen keskelle X-kymppiä. Kun kuulin kuulutuksesta, että vastustaja ampui nuolensa ysille tunsin jo siinä vaiheessa, että tämä kisa ratkesi ja annoin suorituksen rullata mentaali harjoituksen tavoin läpi ja niinhän se sinne X:lle lopulta tippui.
Henkilökohtainen kultamitali, joukkuekultaa ja joukkueella uusi SE sekä Triple Crown voitto, ei ollenkaan hullumpi viikonloppu!
Valtavan suuret kiitokset isolle määrälle ihmisiä pitkän matkan varrelta, toivottavasti moni tässä kiitosten hetkellä tuntee pientä ylpeyttä itsestään. On hienoa elää ja hengittää tällaista lajia yhtenä isona jousiammuntaperheenä, tällaisia elämyksiä me jokainen haemme kisoista pieniä ja suuria voittoja, itsemme ylittämisiä ja adrenaliinipiikkejä.
Vielä se unelma jostain tätäkin suuremmasta elää, joten katsotaampa joskos sitä seuraavan kerran kisaisi Kokkolan MM-karsinnoissa.
Valmistautuminen on ollut jonkin verran rikkonaista ja motivaatiota viimeisen vuoden aikana onkin haettu enemmän meren pohjasta sukellusreissujen muodossa kuin kisakentiltä. Palava tahtotila kuitenkin jousiammunnan pariin on kytenyt koko tämän ajan ja reilu kuukausi sitten päätin ryhtyä uudelleen tosissani harjoittelemaan syksyn MM-kisat mielessä. Vaikka treenit eivät päässeetkään käyntiin ihan toivotulla tavalla nuoruudessa murtuneen ranteen vihoittelun vuoksi, niin mieli on kuitenkin jo selvästi ottanut aimo harppauksia taas tavoitteelliseen kilpailemiseen ja se oli kyllä ehdottomasti yksi tämän viikonlopun valttikortteja.
Alkukisa sujui varsinkin toisen puolikkaan osalta vallan mallikkaasti ja olen todella tyytyväinen tekemiseeni, sillä kipusin tuloksella 647 (318+329) karsinnan neljännelle sijalle ja mikä parasta pokkasimme Tampereen porukalle haltuumme joukkuekilpailun suomen ennätyksen, kun Hatavan Masa otti piikkipaikan tuloksella 652 ja Tero ampui mun kanssa tasurin 647. Nyt siis joukkue SE kirjoitetaan lukemiin 1946.
Lauantai aamusta aloiteltiin otteluilla joukkuekilpailun Suomen mestaruuksista ja me hoidettiin Teron ja Masan kanssa homma kotiin tyylipuhtaasti. Finaalissa kaatui alkukisan kakkonen OJM neljällä kierroksella ja ammutut pisteet 221 kertoo varmasti kaiken oleellisen, oltiin todella kovia!
Joukkuemestaruuden tuoma huippufiilis tarttui ja henkilökohtaiset matsit olivat omalta osaltani äärimmäisen helppoja. Voitin jokaisen 6-0 sellaisella hiukan reilulla 9 keskiarvolla ja etenin suoraan sunnuntain televisioitavaan kultaotteluun. Matseista tiukin oli seurakaveria Pyylammen Teroa vastaan, jossa vein jokaisen sarjan pisteen turvin nimiini.
Sunnuntain televisioitavasta ottelusta tulikin varsin mielenkiintoinen jo ihan valmistautumisen kautta. Vaikka tässä on tullut kisoja kierrettyä ja jonkun kerran ennenkin ammuttua kameroiden edessä oli tämä kuitenkin ensimmäinen kerta finaalissa. Pitkät mutta varsin rauhattomat yöunet ja aamu tuli pyrittyä tekemään kaikkea muuta kuin ammuntaan liittyvää, jotta sai annettua pääkopalle rauhaa. Kisapaikalle siirtyminen hyvissä ajoin ja ensin Coachin boksiin jeesaamaan Masaa pronssimatsiin ja sen jälkeen omaa treeniä päälle, vahvana fokuksena puhtaasti omasta tekemisestä nauttiminen.
Ehkä yksi sellaisia vahvimpia teemoja, joka siivitti tänään voitoon oli edellisillan illallisen yhteydessä käyty keskustelu, jossa yksi suomen menestyneimpiä talja-ampujia Haaviston Jari puhui ajatuksesta "saat sen mistä luovut". Olen todellakin yrittämällä yrittänyt ampua SM-kultaa ja kaikenlaista muutakin kisaa ja kisapaikkaa, mutta oma mieli kääntyy helposti itseään vastaan. Tänään fokusoin vahvasti omaan tekemiseen ja päätin tavoitella onnistunutta fiilistä paineellisessa tilassa ammuttuna ja unohtaa SM-haaveeni, sillä se ajatus ei minua ole kertaakaan jeesannut.
Varsinaisesti finaalissa minua jännitti paikka paikoin hyvinkin paljon, mutta keskittyminen onnistuneisiin suorituksiin ja paketin pitämiseen tekniikan osalta kasassa auttoi valtavasti. Olin päättänyt, että tällä kerralla minulla ei tule niitä löysiä vasemman alaosumia, joita yleensä painetilanteessa sattuu ja kisan toista nuolta lukuunottamatta sellaisia ei näkynyt, vaan ennemminkin ajatus vahvasta selästä ja laukauksen pysyisestä kaulalla vetivät osumia oikealle.
Osumat eivät olleet lähellekään niin hyviä kuin ne olisivat voineet olla, mutta sillä ei varsinaisesti ole merkitystä, kisatilanteessa eletään aina sitä hetkeä ja se kuka vie hetken voittaa kisan. Nousin pari kertaa tappiotilanteesta tasoihin ja uskoin koko ajan omaan tekemiseeni ja jännitys helpotti sarja sarjalta, kun sain onnistumisen fiiliksiä paketin kasassa pysymisestä. Ennen viimeistä sarjaa tehtiin tällä kertaa mun Coachin boksissa olleen Hatavan Masan kanssa havainto, että nuolet menee vähän oikealle ja kun matsi meni tasuriin ja uusintanuoli oli tiedossa tutkittiin vielä kerran osumia ja itseasiassa siirrettiin tähtäintä vielä melko paljon. Onneksi oli kokenut ja rationaalinen kaveri jeesaamassa, muuten olisi jäänyt tekemättä ja muutenkin ilman tukea tuossa tilanteessa en ainakaan minä pärjää, joten isot kiitokset Masalle!
Loppujen lopuksi uusintanuoli oli kisan helpoin ja samalla paras suoritus. Itselläni kävi ehkä jopa tuuri, että vastustajani Vikströmin Antti oli aloitus vuorossa, sillä ehdin tehdä kaikessa rauhassa mentaaliharjoitukseni hänen ammuntavuoron aikana katsomalla ja kuvittelemalla nuoleni lentävän optimaalista lentorataa ja tippuen keskelle X-kymppiä. Kun kuulin kuulutuksesta, että vastustaja ampui nuolensa ysille tunsin jo siinä vaiheessa, että tämä kisa ratkesi ja annoin suorituksen rullata mentaali harjoituksen tavoin läpi ja niinhän se sinne X:lle lopulta tippui.
Henkilökohtainen kultamitali, joukkuekultaa ja joukkueella uusi SE sekä Triple Crown voitto, ei ollenkaan hullumpi viikonloppu!
Valtavan suuret kiitokset isolle määrälle ihmisiä pitkän matkan varrelta, toivottavasti moni tässä kiitosten hetkellä tuntee pientä ylpeyttä itsestään. On hienoa elää ja hengittää tällaista lajia yhtenä isona jousiammuntaperheenä, tällaisia elämyksiä me jokainen haemme kisoista pieniä ja suuria voittoja, itsemme ylittämisiä ja adrenaliinipiikkejä.
Vielä se unelma jostain tätäkin suuremmasta elää, joten katsotaampa joskos sitä seuraavan kerran kisaisi Kokkolan MM-karsinnoissa.
RSS Feed
