Olympiakarsinnan jälkimainingeissa ammuttiin Pariisin World Cup, josta lopputulokseksi kertyi jaettu 33 sija henkilökohtaisella puolella ja jaettu 17 sija jälleen kerran joukkueella.
En osaa ihan täysin sanoa, että oliko jonkinlaista kisaväsymystä olympiakarsinnan jälkeen ilmassa vai mitä oikeasti tapahtui, sillä en ole kyllä ollenkaan tyytyväinen tähän kisaan verrattuna olympiakarsintaan. Treenit sujuivat kyllä ennen kisaa hyvin ja kisan aikanakin hyvin, mutta kisa-ammunta ei sitten poislukien kaimaa vastaan ammuttua matsia.
Alkukisassa juuri ennen kisan alkua riehui melkoinen ukkosmyräkkä kisapaikan päälläja vettä tuli enemmän kuin laki sallii. Kisan alkuun sade kuitenkin tyyntyi, mutta ukkostuulen puuskia kentälle osui kohtuullisen paljon. Ensimmäinen puolikas oli suht ok ilmaan nähden, paljon kymppejä, mutta myös jokuja huonoja osumiakin ja tulos 324. Toinen puolikas olikin sitten taapertamista ja tuntui, että laukaukset jäivät paikoitellen sormiin, joka rokotti pisteitä huolella ja tulosta kertyi vaivaiset 318, vaikka ilma oli tyyntynyt ihan reilusti. Näissä skaboissa tuloksella 642 on siellä ynnä muiden joukossa ja sijaksi jäi surkea 77.
En tiedä, miten siinä onnistui käymään niin, mutta eikös vain jouduttu heti ensimmäiseen 1/48 otteluun Vikströmin Antin kanssa vastatusten, joka varmisti edellisenä päivän olympiapaikan Tokioon. Matsi ammuttiin heti alkukisan perään ja tähän otteluun sain loistavan tsempin päälle ensinnäkin todistaakseni itselleni että taso riittää paljon kovempaan ammuntaan kuin alkukisa osoitti ja toiseksi matsit kaiman kanssa ovat aina sytyttäviä ja nyt varsinkin, kun kaveri oli todella tulessa edellisenä päivänä. Ammuin yhtä sarjaa lukuunottamatta upeasti ja voitin 7-3 ammuttujen pisteiden ollessa 29, 28, 24, 29, 28, huikeaa tekemistä siis.
Henkilökohtaiset ottelut jatkuivat seuraavana päivänä ja vastaani tuli 1/24 otteluun Sri Lankan edustaja. Nousin alussa kahdella 26 ja 28 kierroksella 4-0 johtoon, mutta kolmanteen ensimmäinen laukaus jäi näppeihin ja osui kutoselle. Vaikka paikkasin tämän 10 ja 9 osumilla, niin kierros meni tasan 25-25 eli tilanne 5-1. Neljännelle ammuin upean nipun hiukan vasuriin kaikkien jäädessä ysille, mutta kaveri paukutti 29 ja vikaan taas jäi yksi näppeihin ja osumat 6,10,9 ei riittäneet kaverin 28 vastaan. Ottelu ratkaistiin siis uusintanuolella, johon tuli hauska tilanne, kun puluparvi laskeutui taulujemme eteen. Tiesin, että kaveri on minua nopeampi ampumaan ja päätin antaa hänen tehdä suorituksensa ensin sillä olin jo aiemmin huomannut, että pulut nousevat ilmaan ensimmäisen laukauksen jälkeen ja ne nousisivat juuri taulun edestä haitaten tähtäystä. Näin myös kävi, joten tämä oli hyvä päätös. Puluparven häivyttyä nostin jouseni ja sain hyvän suorituksen, vahva ysin lähelle kympin rajaa kello 11. Tällä ei kuitenkaan ollut mitään saumaa, sillä kaveri oli pistänyt nuolensa melkein spideriin. Karvas tappio siis ja sija 33.
Joukkueella Vikströmin ja Piipon kanssa saimme vastaamme jälleen kerran Ukrainan, tuntuu siltä, että viime aikoina Ukraina on ollut vastustajamme lähes joka ottelussa. Harmillisesti ammuimme koko matsin hiukan oikealle häviten turhia pisteitä ja viimeiselle sarjalle jo vitsailimme, että oikealle ammutusta kasista tuomitaan ja vasemmalle osuneesta annetaan pisteitä rohkeudesta tähtäimen siirron osalta. Jousiammunta kun on tuloslaji niin tällä ei mainetta saavutettu ja tappio tällä kerralla pistein 2-6, jolla tuli jo niin tuttu sija 17.
Tässä kisassa tosiaan saattoi vähän näkyä kisaväsymys ja myös kuplassa eläminen, on muuten kohtuullisen raskasta, kun ei ole mitään mahdollisuutta poistua hotellilta. Pariisissa hotellihuoneet on suomalaisten vaatekomerojen kokoisia koppeja, joka jaettiin Vikströmin kanssa, onneksi saatiin sentään Netflix viriteltyä, että oli jotain ajanvietettä. Ainut mahdollisuus hotellilta poistumiseen oli kisakentälle meno, jossa sentään sai päivälle 1,5h harjoitusajan ja kisat päälle. Meillä oli vielä Turkin EM-kisareissun vuoksi tiukka koronatestauskuuri päällä jonka vuoksi saimme nauttia joka päivä tikun pistämisestä nenään, joten nyt on ainakin röörit auki ja testauskammot taltutettu.
Ammunta ei ollut tosiaankaan mitään parasta mahdollista tässä kisassa, jotain pientä ongelmaa oli tekniikan kanssa, kun suoritukset välillä venyivät turhaan ja tämän vuoksi tuli muutamia luokattoman huonoja osumia. Mentaalipuolella silti kisa oli taas positiivinen, sillä en kokenut oikeastaan missään vaiheessa taaskaan mitään erityistä kisajännitystä, joten sillä saralla ollaan menty eteenpäin.
Nyt siis jatkossa keskitytään taas tekemisen vahvistamiseen ja seuraava koitos on maasto-SM-kisat Teuvalla ja loppukesän päätavoite on tauluammunnan MM-kilpailut USA:n Yanktonissa syyskuun lopussa.
En osaa ihan täysin sanoa, että oliko jonkinlaista kisaväsymystä olympiakarsinnan jälkeen ilmassa vai mitä oikeasti tapahtui, sillä en ole kyllä ollenkaan tyytyväinen tähän kisaan verrattuna olympiakarsintaan. Treenit sujuivat kyllä ennen kisaa hyvin ja kisan aikanakin hyvin, mutta kisa-ammunta ei sitten poislukien kaimaa vastaan ammuttua matsia.
Alkukisassa juuri ennen kisan alkua riehui melkoinen ukkosmyräkkä kisapaikan päälläja vettä tuli enemmän kuin laki sallii. Kisan alkuun sade kuitenkin tyyntyi, mutta ukkostuulen puuskia kentälle osui kohtuullisen paljon. Ensimmäinen puolikas oli suht ok ilmaan nähden, paljon kymppejä, mutta myös jokuja huonoja osumiakin ja tulos 324. Toinen puolikas olikin sitten taapertamista ja tuntui, että laukaukset jäivät paikoitellen sormiin, joka rokotti pisteitä huolella ja tulosta kertyi vaivaiset 318, vaikka ilma oli tyyntynyt ihan reilusti. Näissä skaboissa tuloksella 642 on siellä ynnä muiden joukossa ja sijaksi jäi surkea 77.
En tiedä, miten siinä onnistui käymään niin, mutta eikös vain jouduttu heti ensimmäiseen 1/48 otteluun Vikströmin Antin kanssa vastatusten, joka varmisti edellisenä päivän olympiapaikan Tokioon. Matsi ammuttiin heti alkukisan perään ja tähän otteluun sain loistavan tsempin päälle ensinnäkin todistaakseni itselleni että taso riittää paljon kovempaan ammuntaan kuin alkukisa osoitti ja toiseksi matsit kaiman kanssa ovat aina sytyttäviä ja nyt varsinkin, kun kaveri oli todella tulessa edellisenä päivänä. Ammuin yhtä sarjaa lukuunottamatta upeasti ja voitin 7-3 ammuttujen pisteiden ollessa 29, 28, 24, 29, 28, huikeaa tekemistä siis.
Henkilökohtaiset ottelut jatkuivat seuraavana päivänä ja vastaani tuli 1/24 otteluun Sri Lankan edustaja. Nousin alussa kahdella 26 ja 28 kierroksella 4-0 johtoon, mutta kolmanteen ensimmäinen laukaus jäi näppeihin ja osui kutoselle. Vaikka paikkasin tämän 10 ja 9 osumilla, niin kierros meni tasan 25-25 eli tilanne 5-1. Neljännelle ammuin upean nipun hiukan vasuriin kaikkien jäädessä ysille, mutta kaveri paukutti 29 ja vikaan taas jäi yksi näppeihin ja osumat 6,10,9 ei riittäneet kaverin 28 vastaan. Ottelu ratkaistiin siis uusintanuolella, johon tuli hauska tilanne, kun puluparvi laskeutui taulujemme eteen. Tiesin, että kaveri on minua nopeampi ampumaan ja päätin antaa hänen tehdä suorituksensa ensin sillä olin jo aiemmin huomannut, että pulut nousevat ilmaan ensimmäisen laukauksen jälkeen ja ne nousisivat juuri taulun edestä haitaten tähtäystä. Näin myös kävi, joten tämä oli hyvä päätös. Puluparven häivyttyä nostin jouseni ja sain hyvän suorituksen, vahva ysin lähelle kympin rajaa kello 11. Tällä ei kuitenkaan ollut mitään saumaa, sillä kaveri oli pistänyt nuolensa melkein spideriin. Karvas tappio siis ja sija 33.
Joukkueella Vikströmin ja Piipon kanssa saimme vastaamme jälleen kerran Ukrainan, tuntuu siltä, että viime aikoina Ukraina on ollut vastustajamme lähes joka ottelussa. Harmillisesti ammuimme koko matsin hiukan oikealle häviten turhia pisteitä ja viimeiselle sarjalle jo vitsailimme, että oikealle ammutusta kasista tuomitaan ja vasemmalle osuneesta annetaan pisteitä rohkeudesta tähtäimen siirron osalta. Jousiammunta kun on tuloslaji niin tällä ei mainetta saavutettu ja tappio tällä kerralla pistein 2-6, jolla tuli jo niin tuttu sija 17.
Tässä kisassa tosiaan saattoi vähän näkyä kisaväsymys ja myös kuplassa eläminen, on muuten kohtuullisen raskasta, kun ei ole mitään mahdollisuutta poistua hotellilta. Pariisissa hotellihuoneet on suomalaisten vaatekomerojen kokoisia koppeja, joka jaettiin Vikströmin kanssa, onneksi saatiin sentään Netflix viriteltyä, että oli jotain ajanvietettä. Ainut mahdollisuus hotellilta poistumiseen oli kisakentälle meno, jossa sentään sai päivälle 1,5h harjoitusajan ja kisat päälle. Meillä oli vielä Turkin EM-kisareissun vuoksi tiukka koronatestauskuuri päällä jonka vuoksi saimme nauttia joka päivä tikun pistämisestä nenään, joten nyt on ainakin röörit auki ja testauskammot taltutettu.
Ammunta ei ollut tosiaankaan mitään parasta mahdollista tässä kisassa, jotain pientä ongelmaa oli tekniikan kanssa, kun suoritukset välillä venyivät turhaan ja tämän vuoksi tuli muutamia luokattoman huonoja osumia. Mentaalipuolella silti kisa oli taas positiivinen, sillä en kokenut oikeastaan missään vaiheessa taaskaan mitään erityistä kisajännitystä, joten sillä saralla ollaan menty eteenpäin.
Nyt siis jatkossa keskitytään taas tekemisen vahvistamiseen ja seuraava koitos on maasto-SM-kisat Teuvalla ja loppukesän päätavoite on tauluammunnan MM-kilpailut USA:n Yanktonissa syyskuun lopussa.
RSS Feed
